Illaksi on käynyt jo tämä tiistai, ja voimat ihan finaalissa – Kunnes vihoviimein sain tyttäreni 18-vuotis lahjaksi suunnittelemani Ifolor kirjan päätökseen. Onhan ne mahtavia muistoja sitten katsella myöhemmin, ja kyllä ihan tyytyväinen pitää olla lopputulokseen, mutta todella KOVA homma niissä on!! Ajatuksella kun vääntää ja kaikki kuvat ensin läpikäy plus miettii mihin nyt tulee mikäkin kuva ja vuosiluvuissa taisin mennä sekaisin jo ihan heti kättelyssä. Suosiolla ne sitten jätinkin pois. Näkeehän noista sitten kuvista mitä ikähaarukkaa kulloinkin eletään.

On se vaan niin haikeaa…Siihenkin taisi muutama tovi vierähtää kun piti silmäkulmaa pyyhkiä… Nostalgisia aikoja.

Muistothan ne tällaiselle ”niagaraäidille” niitä kyyneliä tiputtaa.

Oma lapsi – ja esikoiseni – Niin paljon tunteita. <3

Nyt vähän murua rinnan alle ja sitten ihan muihin hommiin ja levähtämään.

Mies on vähän ihmeissään…..”Että miten siihen nyt NOIN kauan (lue IHAN KOKO V…N PÄIVÄ!!!) voi mennä??!!??

Ehkä se leppyy jos  annan sille loppuillan huomioo… ;))