Hetkessä elämisestä

Katukivetyksen reunasta puskeva ruohonkorsi, oven avaus, erityisen hyvää kahvia, suuri halaus…

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka huomaavat ne pienet asiat (ja saa niistä kauniin kuvan instagramiin). Niinhän siinä menee, arki vie mukanaan. Ei niitä hetkiä aina vain ole, tule tai huomaa. On niin kiire. 

Kuitenkin elämä, on juuri niissä hetkissä.

Parhaat hetket ovat yleensä jaettuja (nyt en tarkoita niitä instagramissa olevia). Olen aina ollut hieman mustasukkainen ja hieman liian omistushaluinen. Parisuhteessa eksät ovat olleet muuttuneet vihollisiksi, joiden tekemisiä on tullut syynättyä liiankin tarkasti. Tai jos en ole saanut riittävää sitoutuneisuutta orastavan suhteen alussa olen ollut hakoteillä. Tuntenut oloni halvaksi ja riittämättömäksi.

Elämä on hetkiä. Treffit, suudelmat, nukahtaminen toisen kainaloon ovat kaikki hetkiä. Hetkiä, jotka vain kaksi ihmistä jakaa juuri silloin vain toistensa kanssa. Vaikka hän voisi olla missä tahansa muualla, hän on juuri siinä, sinun kanssasi. Hetkiä, joita ei ikinä saisi pitää itsestäänselvyytenä pitkässäkään suhteessa. Koska kaikki voi loppua. Hän voikin haluta olla jossain muualla. Ja mikä kauneinta, vaikka kaikki päättyisi, niitä hetkiä ei voi kukaan viedä.

Tänään on ollut paljon kivoja jaettuja hetkiä. Lopuksi hyvästit ilman lupausta tuleeko niitä hetkiä toisen kanssa enää ikinä. Ei se mitään. Sain jo hetken hänen kanssaan.