Hei olen 20 v, olen käynnyt lukion. Minulla on työkokemusta ja olen kiva. Palkkaatko minut?

Mielikuvani työkkärin asiakkaista on aika, noh surkea. Ja karu. Täynnä elämänkoululaisia, joille ei kelpaa mikään ja avaavat oven juuri ennen sulkemisaikaa: koska oma arkirytmi on niin sekaisin.

Olen kerran ollut työkkärissä. Se oli ex-poikaystäväni kanssa. Hänen työsopimus oli loppunut ja haki työmarkkinatukea ja ilmoittautui siksi työttömäksi työnhakijaksi. Samalla oven avauksella törmäsimme ensimmäiseen poikaystävääni vuosien takaa. Hän oli taas keskeyttänyt ammattikoulun ja etsi töitä, kolmatta kertaa. Hän on mielikuvani elämänkoululaisesta. Hän oli vuosien ketju mielenterveysongelmia, pätkäkoulua ja pätkätöitä. Nykyään taitaa mennä paremmin.

Nyt olen itse samassa porukassa. Aloin miettimään, ketä muita siellä oikein on oikeasti. Äityislomalta palanneita, korkeakoulutettuja joille ei löydy koulutusta vastaavaa töitä, naisia lasikattoineen, uuden uran valinneita ja pitkäaikaistyöttömiä jotka laskevat jokaisen euronsa.

Muistan selkeästi viime kevään vaali-iskulauseet: ”Suomi nousuun” ja ”Työ”. Seuratessani uutisia ja loputtomia leikkauslistoja minua alkaa pelottamaan. Millainen Suomi syntyy minulle, nuorelle Suomen toivolle. Onko minulla mahdollisuus opiskella, perustaa perhettä ja olla turvassa? Vaikka olisin vähätuloinen. Suomessahan ei rikastu työtä tekemällä. Tai siis tekemällä tavallista työtä, duunarina olemalla. Ketkä täällä oikein rikastuu?