Olin lomalla poikaystäväni kanssa. Nähtiin Pariisia, Bryssel, Gent, Antwerpen ja Amsterdam. Oli hienoa, mutta oli myös hienoa palata kotiin. Kesälomani kestää vain kaksi viikkoa, ja on nyt lopuillaan. Minua väsyttää. Tekisi mieli olla lomalla pidempään.

Sama tunne tosin on varmasti jokaisella, joka lomalta palaa töihin. Ei jaksaisi, haluaisi vielä viettää vapaata aikaa. Sitä keksii erilaisia juttuja, mitä voisi vielä tehdä lomalla. Ja ainakin vähintään viettää aikaa kotosalla, nukkua niin pitkään kun huvittaa ja syödä herkkuja.

Töihin paluu tuntuu henkisesti rankalta, mutta myös fyysisesti. Riippuen tietysti siitä millainen työnkuva itsellä on. Minulla on sekä fyysisesti että henkisesti raskas työ, joten tiedän että aluksi se saattaa ottaa voimille. Lisäksi herätys on aikaisin, mikä toisaalta sopii itselle, toisaalta ei.

Osittain mietin jopa miten selviän loman jälkeen. Mutta kyllä uskon että selviän. Selviän aina. Mutta koville se tietysti ottaa, se on varmaa. Lomalla on saanut ajatukset muualle, ja sitten äkkiä pitääkin keskittyä, ja tehdä tarkasti töitä. Se on varmasti sellainen asia, mikä on aluksi vaikeaa.

Olen koittanut viettää loman niin, että en ajattele töitä. Lomalla kun helposti tuppaa mielikuvissaan palaamaan työpaikalle, mutta minä en ole palannut. Tai no ehkä vähän, muutama mielikuva työpaikasta on tullut, mutta nekin ovat menneet ohi. En ole pysähtynyt ajattelemaan työtä.

Muuta kuin vasta nyt. On hienoa että saan vielä lomailla ihan hetken. Aio ottaa siitä kaiken irti. Lepäillä ja tehdä mieluisia juttuja, katsella tvtä ja olla vaan. Ja ottaa päiväunet jos tekee mieli. Sillä sitähän varten loma on, palautumista.

P.S. Seuraavissa postauksissa aion palata meidän reissuun.

Sanna