Freejazzia teatterin muodossa: Macbeth, again!
No nyt oli erikoinen kokemus! Huhtikuisena torstai-iltana Kanneltalossa nähtiin RealContact Projectin omaperäinen tulkinta Shakespearen Macbeth-klassikkotarinasta. Macbeth, again! on japanilais-suomalainen teatteriyhteistyö, jossa yhdistyivät teatteri, nykytanssi sekä perinteiset japanilaiset taiko-rummut. Kansainvälisen työryhmän tulkinnassa Macbeth sijoittuu unenomaiseen, loputtomasti toistuvaan kehään. Entä jos elämä onkin vain yö toisensa jälkeen toistuva uni, jossa ei ole menneisyyttä tai tulevaisuutta? Yhteys Macbethiin on löyhä: klassikon ainoa rooli on toimia muutaman näyttelijän tekstinä teoksessa, jossa fyysisyys, rytmi ja rakenne ovat dialogia tärkeämpiä. Lavalla nähdään Macbeth-hahmojen lisäksi nimittäin mm. myös rutiköyhä juoppo sekä dementiasta kärsivä pyörätuolissa istuva nainen, jonka unessa ilmeisesti ollaan.
Käytännössä esityksessä esitetään samaa kohtausta uudelleen ja uudelleen, joka kerta yhä kasvavalla intensiteetillä ja kiihtyvällä tempolla. Ensimmäisillä kerroilla mieli pyrkii seuraamaan narratiivia, mutta tahdin kiihtyessä se muuttuu mahdottomaksi. Viimeinen kohtaus onkin jo suorastaan ylitsepääsemättömän voimakas kaoottisuudessaan: eri suuntiin hyppivien tanssijoiden, päällekkäin vuorosanojaan huutavien näyttelijöiden ja yhä villimmin takovien taikorumpujen yhdistelmä ei välttämättä sovi herkimmille katsojille.
Esityksen jälkeen järjestetyssä taiteilijatapaamisessa moni sekavalta ja vaikealta tuntunut asia sai merkityksen. Sympaattinen ohjaaja Akira Hino kertoi teoksen kommentoivan nykymaailman kaoottista menoa ja rappiotilaa ja toisaalta hänen työskentelymetodeissaan korostetaan liian ajattelun välttämistä. Narratiivia ei tästä esityksestä kannatakaan etsiä ja ajatusten jättäminen narikkaan ja esityksen tunteminen lienee viisain lähestymistapa. Ohjaajalla on myös vahva jazztausta ja rytmiltään esitys todella muistuttikin alati kiihtyvää free jazz -biisiä, josta nauttii parhaiten antautumalla sille täysin. Jälkikäteen mietin, olisinko nauttinut esityksestä enemmän, jos yleisökeskustelu olisi käyty etukäteen ja olisin suhtautunut ehkä esitykseen eri tavalla. Joka tapauksessa yleisökeskustelussa tälläkin kertaa avautui moni asia ja suosittelenkin lämpimästi jäämään esityksen jälkeisiin Q&A-hetkiin aina kun se on ajan puitteissa mahdollista!
Kanneltalon edustalla Sitratorilla olisi myös ennen esitystä päässyt kokemaan taiko-rumpukonsertin, mutta siihen emme valitettavasti ehtineet. Esitystä suosittelen aasialaisen tai modernin teatterin ystäville, joita narratiivin puutos ei haittaa, ja jotka haluavat kokea jotain todella uniikkia. Herkimmät katsojat jättäköön väliin.
Macbeth, again! esitykset vielä pe 21.4. sekä la 22.4. klo 19 Kanneltalossa. Yleisökeskustelu molempien esitysten jälkeen, taiko-rumpuesitys Sitratorilla klo 17.
Liput lippu.fi.