Tätä on odotettu: London Grammarin paluu

https://www.youtube.com/embed/RbUMKenn5l8″ width=”560″>

London Grammar ei tietenkään ole mikään Uusi Juttu: brittiyhtyeen Wasting My Young Years on itkettänyt minua jo vuosia. Kun bändi julkistettiin elokuun pakollisen kohokohdan eli Flow Festivalin esiintyjäksi, uumoili se tietysti uutta levyä pitkän hiljaiselon jälkeen. Ja kyllä, sinkuista onkin pitkin kevättä jo saatu nauttia. Niistä Oh Woman Oh Man ainakin oli jo taattua LG-matskua.

Koko Truth is a Beautiful Thing -albumi ilmestyi viime perjantaina. Ja ah, korvissani tuntuu samalta kuin kurkussani kun juon kuumaa kaakaota syksyisenä sadepäivänä. NANNAA. Musiikillisesti runsas, haikeansuloinen/surullinen, pakahduttavan kaunis albumi. TJEU ainakin Everyone else, Bones of Ribbon ja Big Picture. Variaatiota biisien välillä ei ehkä ole mitenkään maailman eniten, mutta kuka haluaisikaan kaakaota juodessaan että joka toinen kulaus olisikin olutta? En minä ainakaan. Antakaa minun juoda kaakaota ja ehkä itkeä vähän samalla. (Paitsi että nyt on kesä ja pitäisi olla niityllä kirmaamassa. Ehkä albumi on julkaistu hieman väärään vuodenaikaan.)

Elokuuta odotellessa.