Nuoruuden ja kauneuden kirot
Cinema Mondon maahantuoma Francois Ozonin elokuva Isabelle, nuori ja kaunis (ensi-ilta 21.2.) on kertomus 17-vuotiaasta Isabellesta, joka ryhtyy koulun ohessa tienaamaan rahaa prostituoituna. Elokuva jakaantuu vuodenaikojen mukaan neljään vaiheeseen, joista ensimmäinen, kesä, symboloi lapsuuden loppua: perheen idyllisessä lomakodissa kesää viettävä Isabelle täyttää 17 ja toisaalta menettää neitsyytensä saksalaiselle turistipojalle. Syksyllä seuraa kaupunkiin paluu ja koulun alku, ja myös Isabellen prostituoidun uran alku. Syksy on elokuvan juonen kannalta tylsin vaihe, ja sen aikana taisinkin vähän torkahtaa. Käytännössä jakson aikana seurataan Isabellen kohtaamisia asiakkaidensa kanssa ja luonnollisestikaan seksikohtauksilta ei vältytä. Juoni lähtee kunnolla takaisin käyntiin vasta syksyn vaihtuessa talveen, jolloin Isabellen afterschool-aktiviteetit paljastuvat, ja loistavasti näytellyn perheen tulee yhdessä lähteä selvittämään tilannetta. Kaksi viimeistä jaksoa, talvi ja kevät nostavatkin teoksen varsin tavanomaisesta kiinnostavaksi ja kauniiksi elokuvaksi. Lempikohtauksessani Isabelle käy ensimmäistä kertaa luokkakavereidensa kanssa bileissä, pussailee luokkatoverinsa kanssa ja tanssii pienessä nousuhumalassa – aivan kuten kuka muukin seitsentoistavuotias.
Nuori nainen prostituoituna -aiheesta on mielestäni viime aikoina tehty aivan valtavasti elokuvia (mieleen nousevat Hollywood-tasollakin Emily Browningin tähdittämä Sleeping Beauty ja Amanda Seyfried Chloessa), ja asetelma sinänsä ei minusta ollut erityisen kiinnostava, varsinkaan kun kaikissa näissä esimerkkitarinoissa prostituoituna työskentely näyttäytyy jonkinlaisena leikkinä tytöille. Isabellen tapauksessa motiivina ei edes ollut raha, kuten Sleeping Beautyssa, eikä Isabellen motiiveja itse asiassa sen kummemmin edes selitellä. Todellisuudessa prostituaation motiivit ovat kuitenkin todella paljon banaalimmat ja karummat. Mutta kun maksettu seksi -näkökannan ohittaa, Isabelle, nuori ja kaunis näyttäytyy kauniina nuoruuden kapinan ja perheen kuvauksena, jotka nousevat elokuvan kiinnostavimmiksi teemoiksi.
Näyttelijät tekevät hienoa työtä, erityisesti Marine Vacth nuorena Isabellena. Elokuvan tunnelma kauttaaltaan on jotenkin hyvin ”ranskalainen”, eli suosittelen eurooppalaisen elokuvan ystäville. Mutta älkää menkö katsomaan isän tai äidin kanssa, sen verran vaivaannuttavia kohtauksia kuitenkin on luvassa.
Lopputuomio: Tykkäilin kyllä.