Ateneumin syksy: nostalgista kaupunkikuvaa sekä viisikymmentä harmaan sävyä
Not Vitalin mustavalkoisia muotokuvia Ateneumin yläkerroksessa.
Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyyn oli saatu mukaan mm. Suomen ensimmäinen matkailumainos vuodelta 1911.
Kohtaamisia kaupungissa -näyttelyssä nähtiin lähes 300 teosta viime vuosisadan kotimaisilta taiteilijoilta ja useita eri ilmaisutyylejä.
Ateneumissa aukesi tänään kaksi kiinnostavaa näyttelyä. Kohtaamisia kaupungissa on Kansallisgallerian valtavasta kokoelmasta koottu teemanäyttely 1900-luvun suomalaisesta taiteesta. Kotimainen maalaustaide omissa mielikuvissani usein yhdistyy luontokuvastoon, ja siksi tämä näyttely on virkistävä poikkeus: teokset käsittelevät nimenomaan kaupunkielämää ja urbanisaatiota eri teemojen kautta. Teoksissa näyttäytyvät kotielämä kahvikutsuineen, sodanjälkeisessä niukkuudessa syntynyt sirkus ja karnevaalihenki sekä kaupunkiin syntyneet uudet tilat kuten kauppakeskukset sekä elokuvateatterit.
Pääasiassa maalauksista ja veistoksista koottuun näyttelyyn on sinne tänne sijoitettu lisäksi mahtavia kaitafilmipätkiä, jotka tuovat oman mausteensa kokonaisuuteen. Filmien myötä pääsemme mm. kurkistamaan ihan tavallisen Hietalan perheen elämään Mäyrätiellä, katsomaan miltä rapujuhlat näyttivät Savoy-ravintolan terassilla sekä seuraamaan Stockmannin hissityttöjen työskentelyä. Erityisesti videoilta huokuu upea tyylikkyys: ihmiset ovat pukeutuneet uskomattoman hyvin ja yksityiskohdat logoja myöten ovat vimpan päälle. Liekö tyylikkyys vai ylipäänsä kaitafilmeistä huokuva katkeransuloinen tunnelma, että näyttelyn aikana valtaa ylitsepääsemätön nostalgia.
Lisäksi Ateneumin yläkerrokseen, ihan Kansallisteatteria vastapäätä avautui sveitsiläisen Not Vitalin muotokuvanäyttely. Not Vital (joka ensinäkin on taiteilijan oikea nimi!) on tunnettu veistoksistaan ja installaatioistaan, ja hän aloittikin maalaamisen vasta 60-vuotiaana – mikä on jotenkin hirveän lohduttava ajatus, kyllä minullakin on tässä vielä aikaa. Vitalin kotikylä Sveitsissä oli sävyiltään monokromaattinen: sitä ympäröivät lumihuippuiset vuoret, joilta usein laskeutui kylään sumua, ja värit tuntuivat vaihtelevan valkoisesta harmaan kautta mustaan. Tämä pelkistetty värimaailma näkyy Vitalin maalauksissakin.
Huone, johon näyttely on ripustettu, on Rautatientorille aukeavine ikkunoineen upea ja juuri oikea paikka näille mustavalkoisille kuville. Vital maalaa pääasiassa omakuvia, mikä ”johtuu siitä, että ihminen on tietysti eniten kiinnostunut itsestään”. Huoneen nurkasta löytyy Vitalin kirjoittama, ilahduttava nelisivuinen manifesti taiteestaan, joka on jo itsessään ihan tarpeeksi syytä vierailla näyttelyssä. Siinä Vital kirjoittaa mm. ”Pidän kauneudesta. Minulla ei ole puhelinta.” sekä ”Valitsemani kankaat ovat joko pieniä tai suuria. Siltä väliltä on vain siltä väliltä & kyllästyttää, niin kuin monet muutkin asiat.”
Kohtaamisia kaupungissa sekä Not Vital Ateneumissa 19.10.2018 – 20.1.2019