Mitä Sri Lankassa ehtii tehdä 11 päivän aikana?

Kabalana beachin tunnelmia.

Handunugodan teeviljelmät olivat ihanan vehreä tuulahdus hektiseen rantaraittiin verrattuna.

Visiitti teetehtaalla päättyi asianmukaiseen maisteluun.

Kalastajia Kabalana beachillä.

Gallen linnoituskaupungin kuuluisa majakka ei tehnyt meihin suurtakaan vaikutusta.

Pakenimme joulukiireitä Sri Lankaan, jossa vietimme 11 päivää. Kirjoitin matkasta yleisemmin jo viime vuoden puolella, mutta lyhyesti vielä: Sri Lanka on mainio matkakohde, sillä lähes aina on jossain päin saarivaltiota aurinkoista, ja maahan mahtuu uskomattoman monipuolista luontoa rannoista viidakkoon, vuoristoon ja teeplantaaseihin. Oma matkareittimme kulki etelärannikon surffikylä Ahangaman kautta sisämaahan: ensin Uda Walawen kansallispuistoon, sieltä Ellan vuoristokaupunkiin ja lopulta historialliseen pääkaupunki Kandyyn. Moni maahantulija tekee reissun toisinpäin eli suuntaa heti kansainväliseltä lentokentältä sisämaahan ja päätyy vasta lopuksi rannalle – meille toimi erityisen hyvin se, että rantaloma oli ensin, sillä se pakotti pysähtymään ja ottamaan rennosti, kun taas loppumatka useine paikanvaihtoineen oli vähän hektisempää.

Lounaisrannikko on täynnä erilaisia rantakyliä, joista kuuluisimpia varmaan ovat Unawatuna, Mirissa ja Tangalle. Ahangama on näitä pienempi, mutta ei ole oikeastaan hirveästi väliä minkä näistä valitsee, sillä paikallisbussilla tai jopa tuktukilla voi hyvin huristella päiväreissuja rannalta toiselle. Ahangaman valitsimme siellä asuvan ystävämme takia, mutta itse kylässä ei ole mitään sen erikoisempaa – isommat kaupatkin ovat seuraavassa isommassa kaupungissa eli Weligamassa. Ahangaman liepeillä sijaitseva Kabalanan biitsi on kuitenkin oivallinen eli sitä voi suositella erityisesti surffiharrastusta varten.

Teimme Ahangamasta päiväretket Weligamaan, Handunugodan teeplantaasille sekä historialliseen linnoituskaupunki Galleen. Visiitti Handunugodaan oli erittäin tervetullut hengähdystauko sekä kurkistus saaren vehreään luontoon, joka surffikylien rantaraitilla tuppaa unohtumaan. Handunugodassa on toimiva teetehdas, jossa teetä käsitellään 145 vuotta vanhoilla laitteilla. Visiitti ja kierros viljelmillä ja tehtaassa ei maksa mitään, ja sisältää teemaistelua kakun kanssa. Gallea oli eri paikoissa kehuttu ja se olikin tosi erilainen muihin rannikon kaupunkeihin nähden, mutta meille ainakin riitti hyvin yksi iltapäivä kävellä linnakkeen reunoilla sekä pyöriä muutamissa kaupoissa. Gallesta löytyy mm. mahtava Stick No Bills -printtikauppa josta saa upeita retrohenkisiä Sri Lanka- ja surffiaiheisia julisteita. Näillä suunnilla pyörittäessä must-ruokakohde on Midigamassa sijaitseva autenttinen currymesta Mama’s, jossa saa 400 rupialla (n. 2 €) ainakin viittä eri currya sisältävän buffetin. Paikan suosituin jälkkäri on brownie jäätelöllä, joka olikin hintansa (n. 2,5 €) arvoinen.

Uda Walawen kansallispuisto oli hienoimmillaan juuri auringon noustua.

Safarin alussa jännitti, että näemmeköhän norsuja, mutta elefantit tallustelivat välillä jopa rennosti tien yli suoraan jeepin edestä.

Upeassa Kottawatta Villagessa saimme uima-altaan lähes privaatisti käyttöömme.

Rannalta matkamme jatkui sisämaahan, jossa vietimme ensin kaksi yötä upeassa Kottawatta Villagessa lähellä Uda Walawen kansallispuistoa. Kottawatta Village on kylämäinen iso alue keskellä viidakkoa, jossa voi yöpyä upeissa luksusteltoissa. Meidän majoitusvaihtoehtomme oli luksusmökki aivan uima-altaan reunalla. Jokaiseen mökkiin kuului oma ulkokylpyhuone (suihku taivasalla viidakon eläinten äännellessä ympärillä oli aikamoinen kokemus – kylpyhuonetta kuitenkin ympäröivät korkeat muurit eli rauhassa sai olla!), terassituolit sekä oma riippumatto. Saimme myös uima-altaan käytännössä itsellemme, sillä moni saapuu hotelliin vain yhdeksi yöksi käyttäen sitä safarin tukikohtana. Itse suosittelen ehdottomasti kahden yön vierailua. Kävimme tietysti myös safarilla, jossa näin elefantteja uskomattoman läheltä, sekä lisäksi mm. tukaaneja, riikinkukkoja, buffaloita, sakaalin sekä valtavan määrän tuntemattomia lintuja. Pelkkä safarille ajo aamunkoittaessa isossa jeepissä oli mahtava elämys!

Itse Ellan kaupunki oli n. 3 kilometrin matkan päässä – matka taittui nopeasti Stand by me -leffan hengessä junaraiteita pitkin kävellen!

Ella Rockin huipulta oli upeat maisemat vuoristoon.

Yksi koko matkan kohokohtia oli upea junamatka Ellasta Kandyyn. Matkalla nähtiin niin vesiputouksia, metsiä kuin teeviljelmiäkin.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli vuoristossa n. 1000 metrin korkeudessa merenpinnasta sijaitseva Ella. Ella oli ehkä reissun lempipaikkani ja harmittaa, ettemme viettäneet siellä enempää aikaa. Majoituimme uudessa Levon-nimisessä hotellissa n. 5 km Ellan keskustasta, mikä osoittautui tosi hyväksi valinnaksi. Hotelli oli upea ja sen asiakaspalvelu ensiluokkaista: lisäksi kävi ilmi, että Ellan keskusta on vähän turhankin vilkas ja backpacker-henkinen meidän makuumme. Keskustaan pääsee helposti Levonista kävelemällä n. 30 minuuttia junaradalla – ja tämä pelkästään oli niin mahtava kokemus, että visiitti Ellaan kannattaa! Kävelimme siis Stand by me -leffan hengessä junaraiteilla, kuten kaikki muutkin, ja siirryimme sivuun junan töötätessä tuloaan. Matkalla kuljimme upeiden vuoristomaisemien ja salaisten vesiputousten ohi. Ellassa luonto on tärkein nähtävyys, ja haikkausmahdollisuudet ovat hyvät. Yksi suosituimmista haikeista on Ella Rockille, jonne kiipesimme jouluaattoaamuna. Kyseessä ei ollut mikään helppo haikki, vaikka ajallisesti se ei kestänytkään kuin muutaman tunnin edestakaisin, mutta viimeiset 45 minuuttia huipulle oli todella jyrkkää metsän keskellä kulkevaa kivistä ja ojaista pystynousua, eli kannattaa todella varautua hyvillä kengillä, eikä kävelysauvasta ole haittaa! Näkymät ovat kyllä upeat. Hotellimme sijaitsi sattumalta myös matkalla Ella Rockille, eli senkin takia voin hyvillä mielin suositella Levonia tukikohdaksi.

Ellasta matka jatkui Kandyyn ja Ella – Kandy -junamatkaa olimme odottaneet innolla: kyseistä junaosuutta on kutsuttu yhdeksi maailman kauneimmista junareiteistä. Matka olikin upea ja yksi reissun kohokohdista. 7 tunnin junamatka sujui hujauksessa maisemia katsellessa. Suosittelemme paikkalipun varaamista, niin matka sujuu mukavasti!

Parhaat maisemat Kandyyn sai kipuamalla läheiselle temppelille.

Viimeinen pysähdyksemme oli historiallinen pääkaupunki Kandy, jonne pysähdyimme oikeastaan ainoastaan siksi, että junamatka Ellasta Colomboon asti olisi ollut yksinkertaisesti epäinhimillisen pitkä. Vietimme Kandyssä yhden yön sekä lepäsimme yöllä lähtevää lentoamme varten. Itse Kandy on suhteellisen iso kaupunki, jonka hälinä tuntui kaoottiselta vuoriston rauhassa viettämämme ajan jälkeen. Kandyn tärkeimpiä nähtävyyksiä on Hampaan temppeli, jonne emme jaksaneet sisälle ja jonka ympäristö oli ylipäänsä täynnä epäilyttäviä kaupustelijoita. Ihan mukava kävelyretki oli kiivetä Kandya ”vartioivalle” Bahirawakandan temppelille, jossa on yksi maan suurimmista Buddhapatsaista. Temppeliltä oli hienot näkymät Kandy-järvelle. Jos olisimme viettäneet kaupungissa pidempään, olisimme ehkä suunnanneet myös kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta toisaalta, en olisi halunnut viettää siellä enemmän aikaa. Kandy on selkeästi läpikulkupaikka keskeisen sijaintinsa vuoksi, sillä poikittaista junaliikennettä maassa ei ole.

Kandyssa yövyimme boutique-hotelli Kuwera Kandyssa, jonka hotellihuoneen sänky oli matkan parhain, mutta hotelliravintolan pasta-annokset itse tein -tyyppistä makaronisöttöä.

Kas tässä matkamme noin pääpiirteissään! Haluan ehdottomasti Sri Lankaan vielä uudestaan, sillä paljon jäi näkemättä. Matkan jälkeen kompensoimme lentopäästöt co2esto-sivustolla sekä ostimme (=suojelimme) 50 €:lla ikimetsää Luonnonperintösäätiöltä. Lentomatkustamista tulee vähentää, mutta jos ei ole vielä täysin valmis luopumaan matkustamisesta, voi ainakin hyvittää rahallisesti omasta lentelystä aiheutuneita päästöjä.