Mitä kuuntelin tänään: Täydellinen kesälarppi Kanervan kanssa
Tutustuin helsinkiläisen laulaja-lauluntekijä Kanervan musiikkiin ehkä viitisen vuotta sitten mainion, kesäisen Herra Heinäkuu -kappaleen myötä. Valitettavasti tuo biisi on jo poistunut Spotifysta, mutta Youtubesta onneksi löytyy pari liveversiota videoituna. Kanervassa viehätti kepeä folkahtava meininki, joka tuntuu nykypäivänä olevan musiikissa harvinaista. Näin ”vanhempana” olen huomannut, että uutta musiikkia on tavattoman vaikea löytää, sillä pidän pääasiassa biiseistä jotka soitetaan oikeilla soittimilla, ei koneilla, ja laulaja osaa laulaa ihan yksinkin, ei vain autotunen avulla. Kanervan musiikki on onneksi juuri sellaista jopa hieman retrohtavaa ja ehdottoman kesäisiin tunnelmiin vievää!
Kanervan eka pitkäsoitto, Paritanssi, ilmestyi keväällä 2018 ja jostain syystä olen kuunnellut sitä nyt lumituiskun keskellä. Ehkä lisääntyvä valon määrä vie jo ajatukset kesään. Paritanssi on hieno levy, jonka täydellisin kuunteluympäristö olisi mökin laiturinnokka. Siinä istuskelisin jalat vedessä, ehkä kuorien perunoita tai ihan vaan lueskellen ja Paritanssi soisi taustalla. Sillä vähän taustamusiikinomainen levy on: biisit ovat suhteellisen samantyyppisiä, temponvaihteluita tai muutakaan yllättävää ei kovasti tapahdu. Ei se ole huono asia, tämähän on sitäpaitsi teemalevy! Biisit kertovat pääasiassa parisuhteesta, kipuilevasta tai jopa kuolevasta sellaisesta, mutta sävy on silti optimistinen, välillä suorastaan hilpeä. Levyn ehkä tanssittavimmassa biisissä Muiden onni juovutaan ja tanssitaan varpaat hajalle toisten häissä, minkä suloisen surumielisen ja ristiriitaisen tunteen tunnistan hyvin.
Mieleen tulee myös Scandinavian Music Group folkvaiheessaan Palatkaa Pariisiin sekä Manner-levyn aikoihin. Eikä se ole huono vertaus se.
Kanervan vastajulkaistu uusi sinkku Fitbit on Paritanssin biisejä modernimpi, sisältäen mm. lyhyitä räppiosuuksia sekä ysärihenkisen anthem-kertosäkeen. Kuulijaystävällinen, vain 2,5-minuuttinen biisi kertoo itsekontrollin menettämisen tarpeesta ja on taattu voimabiisi, jonka voisin olettaa soivan keväällä radioissa tiuhaankin. Tutut Kanerva-soundit ja melodisuus ovat kuitenkin tallella, ja tämäkin kappale vie jostain syystä ajatukset heinäkuun lämpimiin päiviin.