London Calling!
Ensi tiistaina pääsen odotetulle matkalle Lontooseen. Lontoo on yksi lempipaikkojani maailmassa, jossa vierailin ensimmäistä kertaa jo pikkutyttönä kun asuimme isäni työkomennuksen takia siellä yhden kesän, ja senkin jälkeen olen vieraillut kaupungissa useasti. Lontoossa asuu moni tuttuni (suomalaisiahan Lontoo on pullollaan!), mutta erityisesti yksi rakas ystäväni jaksaa houkutella käymään, ja viime visiitistä onkin jo aikaa (vuoden 2014 helmikuussa). Nyt mukavana ”tekosyynä” eli lähtökimmokkeena toimii Open City Docs -niminen dokkarifestari, jonka tarjontaa varmasti aion katsastaa, mutta Lontoossahan on, ah, niin paljon muutakin tekemistä!
Löydettyäni keväällä Buzzfeedin Lontoosta koostaman 18 Incredible Places -listan, olen himoinnut päästä vaeltelemaan Highgate Cemeteryssä ja toi ottamaan itsestäni selfien sfinksin kanssa Crystal Palacessa. Listalle oli kuitenkin päässyt myös ystäväni naapurusto, valloittava Hampstead Heath, joten ehkäpä jo pelkkä käveleskely kotikulmilla auttaa ensi hätään!
Viime helmikuussa Lontoossa vieraillessani kävin katsomassa valehtelematta parhaan ”teatteri-esityksen” ikinä. Kyseessä oli Punchdrunk-teatteriryhmän Drowned Man-niminen esitys, josta olen vaahdonnut moneen otteeseen kaikille jotka asiasta hiemankaan innostuvat. Punchdrunk on ryhmä joka tekee walk-in, promenade theatre tai immersive theatre -nimikkeellä kulkevia teatterin, performanssin ja nykytanssin yhdistelmäteoksia, joissa tärkeintä on katsojan oma osallistuminen tarinaan. Kyse ei kuitenkaan ole osallistamisesta (mitä inhoan), vaan katsoja/kokija kulkee tarinan ja esityksen eri tilojen läpi valiten oman reittinsä. Esiintymään ei siis joudu 🙂 Drowned Man oli lavastettu isoon teollisuushalliin, jonka viiteen kerrokseen oli erittäin huolellisesti ja pikkutarkasti lavastettu erilaisia näkymiä Hollywood-studiosta 50-luvun jenkkipikkukaupunkiin ja sen liepeillä oleviin joutomaihin, trailer parkeihin ja muihin vastaaviin. Katsoja siis heitetään maailmaan, jossa jokaisesta ovesta voi kulkea ja jokaiseen laatikkoon katsoa. Välissä saattaa törmätä johonkin ”näyteltyyn” kohtaukseen, mutta pääasiallisesti saat itse päättää millainen kokemuksestasi tulee. Oma kokemukseni oli, kuten jo sanottu, yksi vaikuttavimpia koskaan, ja näin esityksen maailmasta uniakin monta viikkoa vielä kokemuksen jälkeenkin. Drowned Man-esityksestä muuten kirjoitin jo hieman toissa syksynä Yösirkus-kirjan yhteydessä. Harmikseni esitys on nyt jo päättynyt – olisin mieluusti nähnyt sen vielä vähintään kerran, sillä kokemus muuttuu joka kerta – mutta New Yorkiin meneville vinkkinä: Punchdrunkin Sleep No More pyörii vielä!
Mennessäni Lontooseen halusin siis kokea jälleen jotain vastaavanlaista. Hetken googletuksen jälkeen löysin Alice’s Undergroung Adventures -nimisen esityksen, joka perustuu nimensä mukaisesti Lewis Carrollin ihmemaaklassikkoon. Buukkasin esitykseen lipun ensi viikon keskiviikolle. Kyseessä ei ainakaan arvostelujen perusteella ole aivan niin ällistyttävä esitys kuin Drowned Man oli, mutta odotan innolla miten Ihmemaa muuttuu todeksi silmieni edessä 🙂 Bloggailen Lontoon kokemuksista lisää juhannuksen jälkeen.
Ostettuani lipun Alice’s Underground Adventures -esitykseen, lipun ostovarmistuksena tuli Herra Kanin ”käsinkirjoittama” ohjeistus.