Pitkästä aikaa vapaaehtoispuuhissa: Kallio Block Party
Pelle Miljoonaa kuuntelemaan keräytynyttä porukkaa Kurvissa.
Ehkä suurin Helsingin erilaisista kaupunginosajuhlista, Kallio Block Party, järjestettiin viidettä kertaa lauantaina. Vaikka olen nykyisin ammattituottaja, olen aloittanut urani erilaisissa tapahtumissa vapaaehtoisena, ja tykkäänkin säännöllisin väliajoin tehdä myös vapaaehtoishommia. Suurin osa Suomen kulttuuritapahtumista pyörii pitkälti vapaaehtoisten varassa, ja omassa työssäni pääsen usein toimimaan esimiehenä vapaaehtoisista koostuville tiimeille. Siksi vapaaehtoisena itsekin välillä toimiminen on opettavaista ja tärkeää: kosketukseni ruohonjuuritason työkokemuksiin pysyy enkä pääse vahingossakaan unohtamaan miten tärkeä vapaaehtoisten rooli tapahtumassa on, ja miten tärkeää heidän hyvä perehdyttämisensä työhön on. Monessa tapahtuma vapaaehtoiset ovat itse asiassa yleisölle tapahtuman kasvot, ja pätevät ja asiansa osaavat vapaaehtoiset ovat tapahtumalle elintärkeitä.
Kallio Block Partyyn sain kutsun perjantai-iltana viiden maissa yhdeltä tuottajaystävältäni, joka myöskin oli lupautunut vapaaehtoiseksi ja kuullut, että kadun sulkemista varten aamulla tarvittaisiin vielä lisäkäsiä. Homma tuntui kiinnostavalta eikä aamuksi ollut sen kummempia suunnitelmia, joten lupauduin ja kello kahdeksalta lauantaiaamuna löysinkin itseni ihmiskilpenä Hämeentieltä. Tämäntyyppistä katusulkua ei ilmeisesti oltu koskaan tehty, joten luonnollisesti muutamia ongelmiakin ilmeni päivän mittaan. Opin kuitenkin jälleen tuottajana paljon ja olen himpun verran viisaampi kuin viime viikolla!
Autio Hämeentie lauantaiaamuna
Katua sulkemassa.
Työvuoroni päätyttyä päädyimme tietysti kaljalle Kolmeen Kaisaan, josta näki mukavasti Kurviin Pelle Miljoonaa kuuntelemaan kerääntyneen väkijoukon. Neljältä alkoi Vanhassa Mestarissa Päiväkirjaklubi, joka osoittautui hilpeimmäksi tapahtumaksi pitkään aikaan. Tunnin kestoisella klubilla oli viisi esiintyjää, jotka lukivat vuoron perään otteita teiniaikaisista päiväkirjoistaan. Kaikkihan olemme olleet teineinä noloja, ja samalla kun kikatimme vatsat kipeinä esiintyjien jutuille, tunsin outoa nostalgian ja myötähäpeän sävyttämää lämpöä omia teiniajan kirjoituksiani kohtaan. Esiintyjät olivat valinneet tekstinsä siten, että niiden välille muodostui jonkinnäköinen draaman kaari, ja kuulimmekin tunnin aikana mm. yhden teinipojan seksuaalisesta ensikokemuksesta sekä siitä, miten teinitytön ihastus luokan ihanimpaan Oskariin eteni. Tunnin lopuksi oli vielä ”Noloin teiniruno” -battle. Poistuimme baarista vatsat ja poskilihakset kipeinä naurusta. Päiväkirjaklubia järjestetään normaalisti Korjaamolla, suosittelen ehdottomasti!
Eturivissä noin metrin päässä esiintyjistä Päiväkirjaklubilla.
Loppuillasta aikaisen aamuherätyksen aiheuttama väsymys iski, enkä juhlinutkaan alueella myöhään. Tapahtuma sai kuitenkin ilmeisesti kiitosta mm. siisteydestään.