Bachia tanssin keinoin
Kuva: Kansallisooppera
Tiedätkö tunteen, kun istut katsomossa, ja jo esityksen ensimmäisillä minuuteille tajuat, että tulet juuri näkemään jotain aivan todella hienoa? Viime aikoina en ole kokenut tuota tunnetta useinkaan – kevään teatterielämyksissä on ollut jotain hieman nähdyn tuntuista ja ikävä ”haluaisin tykätä enemmän” -tunne on ollut vallitseva mielentila esityksen päätyttyä. Siksipä ilahduin aivan valtavasti, kun tiistaina päädyin puolen tunnin varoitusajalla katsomaan Kansallisoopperan suurelle näyttämölle baletin kenraaliharjoitusta keskiviikkona ensi-iltansa saanutta BACH. Forms of silence and emptiness -teoksesta. En tiennyt esityksestä etukäteen mitään, ja vaivalloinen nimi tuntui hieman luotaantyöntävältä ja turhan artsulta. Kuitenkin jo noin viiden minuutin katselun jälkeen olin aivan haltioissani. Norjan Kansallisoopperan ja -baletin tuotanto koostuu lyhyistä, Bachin teoksiin koreografioiduista tanssinumeroista. Tanssityyli on jotain klassisen baletin, nykytanssin, mimiikan ja pariakrobatian välimaastosta. Nykytanssi tulee muutenkin vahvasti mieleen minimalistisesta lavastuksesta sekä tanssijoiden asuista (lyhyet mustat sortsit ja toppi). Ja itse tanssi! Nerokkaat koreografiat on tehty kuvittamaan musiikkia. Eri kappaleiden tyyli ja niissä käytetyt soittimet määrittävät myös tanssityylin: Cembalolla soitettu etydi tanssitaan ”nykivästi” ja töksähdellen. Jousibiiseissä tanssijoilla on kädessään jouset ja liikekieli on laajaa, soljuvaa ja maalailevaa. Välistä Bach itse kapellimestaroi suurta tanssijajoukkoa sinfoniaorkesterin tapaan. Alla olevan trailerin numerossa tanssija muuntuu Bachin sylissä selloksi. (Pahoittelut, että tanssisanastoni ei ole mitään aivan ammattitasoa :D)
”Balettimaailman Oscarilla” palkittu teos on oivaltavinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Samantien alkaa myös miettiä, millaisia numeroita muiden säveltäjien musiikista syntyisi.
Ikävän ”jätinköhän lieden päälle” -paniikin vuoksi jouduin poistumaan harjoituksesta puoliajalla. *facepalm* (eikä levy tietenkään edes ollut päällä). Sain tästä kuitenkin tekosyyn ostaa liput itselleni sekä Bachia rakastavalle isälleni parin viikon päästä ihan ”oikeaan” esitykseen.
BACH. Forms of silence and emptiness Oopperassa 26.5. asti, liput ja lisätiedot Oopperan sivuilta.