SMG, elämäni soundtrack

Eilen kävin pitkästä aikaa Tavastialla katsomassa Scandinavian Music Groupin keikan. Kesken hienon keikan aloin yhtäkkiä pohtimaan sitä miten nuorempana fanitin bändejä, ja näin vanhempana en niinkään osaa nimetä montaakaan lempibändiä tai -artistia (paitsi ehkä ihanan Florencen), vaan sen sijaan pidän yhä enemmän tietyistä albumeista. Joku levy saattaa siis olla yhdessä hetkessä tosi tärkeä, mutta kyseisen artistin myöhempi tai aiempi tuotanto ei kosketakaan millään tavalla. Tässä tilanteessa SMG on ihana poikkeus. SMG, jonka musiikillinen tyyli on vaihtunut vuosien mittaan hurjasti, on vaihteluista huolimatta kulkenut mukanani vuosikaudet. En keksi mitään toista bändiä, jonka tuotannosta omistaisin 7 levyä (!?!), ja se on tapahtunut jossain määrin vaivihkaa. 

Onneliset kohtaa -levyä kuuntelin 2000-luvun alussa, se assosioituu synkkiin syysiltoihin kun satoi ja matkustin bussilla numero 52 laulutunneille Popjazz-opistolle Arabiaan, ja takaisin tullessa kotona paloivat aina valot ikkunassa, sillä asuin tuolloin vielä vanhemmillani. Lempibiisi levyltä on tietysti herkistä herkin Ei mun oo hyvä olla yksin.

Nimikirjaimet kuuluu jostain syystä kevättalveen (vaikka levyn biiseissä lauletaan paljon syksystä) kun opiskelin lyhyeksi jääneen jakson Haaga-Helian toimittajalinjalla (ja luulin että minusta tulisi hyvä journalisti!). Mieleen on painunut lause ”Viimeiset sanat tunnistaa siitä että niitä ei huudeta” Kun kuolen -biisistä. Lempibiisi levyltä kuitenkin diskohtava Säälittävä syksy.

Hölmö rakkaus ylpeä sydän -levy taas kuuluu alkukevääseen, ehkä maaliskuuhun. Silloin asvaltti on jo kuivaa, on ehkä pääsiäinen, sitä vuodenaikaa kun hypättiin narua pikkutyttöinä. Valmis-biisi kertoi silloin ja kertoo vieläkin suoraan elämästäni. 

Missä olet Laila -levyä kuuntelin ollessani opiskelijavaihdossa Tukholmassa. Levy ilmestyi kesken vaihtoaikaani ja käskin Suomesta vierailijoita tuomaan sen minulle tuliaisena. Levy oli ensin pettymys fasaaneista ja muista eläimistä kertovine lyriikoineen, mutta sittemmin Vieläkö soitan banjoa ja sen eeppinen yhteislaulukohta (”Tyttö on kaunis ja ystävällinen, minä vihaan häntä”) on noussut all-time-favouriteksi. Myös Lupaus kesästä kuuluu kesänodotusplaylistilleni!

Palatkaa Pariisiin! soi soundtrackina usein keväällä 2009 kun työskentelin ensimmäisessä vähän “alaan” liittyvässä työpaikassani Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnassa. Tuolloin sain soittaa Spotifysta mitä halusin, mikä oli uskomatonta luksusta verrattuna aiempiin työpaikkoihini. Jossain määrin väliinputoajan asemaan ainakin omassa rankingissani jääneen levyn huippukohta on Näin minä vihellän matkallani, jonka lause “Ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi” on jonkinlainen mottoni. 

Manner taas kuuluu kesään ja oman ihanan nykyisen kotini terassille, jossa sireenit kukkivat ja basilikat kasvavat kahvikupeissa. Levyn biisi Joet, korvet, niemet oli kesän 2011 teemalaulu legendaarisella Suomi-road tripillä parhaan ystäväni kanssa: “Tämä on minun maani, se vain on päätetty niin”. 

Kesäisen folk-vaiheen jälkeen Terminal 2 oli ensin pettymys. Levy on kuitenkin hiipinyt vaivihkaa ihon alle. Ei paniikkia -biisiä kuuntelin repeatilla eron jälkeen kuulematta muita lyriikoita kuin ei paniikkia -hokeman, johon takerruin ja jota toistin mielessäni aina kun paniikki tuntui iskevän. Myöhemmin lempibiisiksi on noussut upea Pieniä teräviä timantteja (joka oli eilisen keikankin yksi huippuhetkiä).

Uusin Baabel-levy ei vielä ole löytänyt paikkaa elämässäni. Siksikin eilinen keikka oli upea. Livenä SMG vaan toimii vielä levyä paremmin ja laulajasiskosten Terhin ja Pauliinan välinen kontrasti on kiehtova. Tuomon vierailulla höystetty Ikaros toimi hillittömän hyvin, Frank & Claire tuo kylmät väreet ja nimibiisin aikana teki suorastaan mieli tanssia. Voi olla että vaivihkaa tämäkin levy kietoutuu elämäni vaiheisiin. 

Jos minulta nyt kysyttäisiin lempibändejä, en varmaan edes muistaisi mainita SMG:tä. Se on kuitenkin varmaan jollain tapaa minulle elämäni tärkein bändi, sillä kuten eilen tajusin, SMG on siis kulkenut mukanani lähes 15 vuotta. Kiitos SMG, toivottavasti yhteinen taipaleemme jatkuu. 

https://www.youtube.com/embed/W7OSrHWobp4