Talvinen Tallinnan getaway
Trendikkäällä Telliskiven alueella yhdistyvät hylätyt rakennukset, street art ja luovat toimijat.
Jostain kumman syystä en ole koskaan viettänyt Tallinnassa yötä, vaikka päiväreissuja kaupunkiin on toki tullut tehtyä useitakin. Loppiaisena tarjoutui tilaisuus parin yön minilomalle, johon tartuin luonnollisesti innoissani. Olen tavallisesti suuri Airbnb-matkustuksen ystävä (ja olinkin itse asiassa jo löytänyt täydellisen kämpänkin), mutta lopulta lyhyestä oleskeluajasta johtuen esim. hotelliaamiainen ja ylipäänsä hotelliasumisen helppous alkoi houkuttaa. Kun löysimme klassiseen kylpylähotelli Kalev Spahan hyvän tarjouksen, päädyimme varaamaan sieltä Superior-luokan huoneen kahdeksi yöksi. Vietinkin siis viime viikonloppuna ehkä elämäni övereimmän miniloman, johon sisältyi mm. Kalev Span kylpyläosastolla porealtaissa loikoilua, hotellin kauneushoitolan jalkahoito, shoppailua designliikkeissä, vierailu Kumu-taidemuseoon sekä ruokaa, ruokaa ja vielä kerran ruokaa.
Paras puoli Tallinnassa onkin varmasti ravintoloiden maltillinen hintataso. Söisin Helsingissäkin mielelläni ulkona useammin, mutta nykyisin ulkonasyömiseni rajoittuu kalliiden hintojen vuoksi pääasiassa lounasravintoloihin ja satunnaisiin brunsseihin. En oikeastaan edes muista koska viimeksi olisin syönyt illallista Helsingissä. Tallinnassa kaksi henkeä söi parhaimmillaan huippulaadukkaan kolmen ruokalajin aterian viinillä 40 € hintaan. Ravintolasuosikeiksi nousivat vaatekauppa-kahvila-kombo Sfäär, jonka brunssiin täytyy vielä tutustua joku toinen kerta, maineikkaan Von Krahl –ravintolan vegaaninen pikkusisko Vegan Restoran V, jossa söin elämäni lihaisimman makuisen vegaaniannoksen, mahtava intialainen Elevant sekä Telliskiven alueen muodikas F-Hoone.
Kalev Spasta olimme etukäteen lukeneet Tripadvisorista vähän ristiriitaisia kommentteja. Ainakin hotelleihin melko tottumattomalle itselleni hotelli toimi kuitenkin mainiosti. Tripadvisorissa on mm. valiteltu pienehköjä huoneita, mutta Economy-huonetta muutaman kympin hintavampi Superior-huone oli mukava ja tilava. Samoin aamiaisbuffetin tilaa moitittiin ahtaaksi, mutta jos aamiaiselle saapui ennen yhdeksää, niin tilaa oli oikein mukavasti ja itse aamiainen oli tavallista hotelliaamiaista ehkä hieman runsaampi. Myös kylpylässä sai kylpeä melko rauhassa. Sijainti oli tietysti loistava, ja kyllä vaan tuntui elämä luksukselta kun omasta hotellihuoneesta sai tassutella suoraan kylpytakissa allasosastolle.
Shoppailun hurmaa tarjosivat mm. vanhan kaupungin pienimmässä talossa sijaitseva, sivukujalle piilotettu Oma Asi sekä Telliskiven trendialueelta löytyneet pikkuliikkeet sekä toisaalta mahtava paikallisten pitämä kirpputori. Kumu Tallinnan taidemuseon vierailu kannatti myös: perusnäyttely 1800-1950-lukujen virolaisesta taiteesta ei juurikaan sykähdyttänyt (koska perinteinen muotokuva-/veistos-/luontomaisemameininki nyt vain harvoin innostaa minua), mutta vaihtuvissa näyttelyissä esillä olleet tilasidonnaiset työt sekä ääni-installaatiot tarjosivat hienoja elämyksiä. (Miniskulaarinen spoiler alert) Kaikista siistein juttu oli pyörivä kukkataulu nimeltä Kukkia kuraattorille, jonka ensin luulin toimivan jollain liiketunnistimella, sillä välillä taulu pyöri seinällä vimmatusti, välillä se pysyi tiukasti paikallaan. Myöhemmin päädyin seinämän eteen, jossa oli sama teoskyltti Kukkia kuraattorille, ja sen vieressä kampi, jota veivaamalla museokävijä sai toisella puolella seinää olevan taulun pyörimään.
Ensi reissua jäivät odottamaan ainakin Tallinnan kohtuuhintaiset escape roomit (miksi sekin on Helsingissä niin kallista?). Ensimmäinen Tallinnan viikonloppuni ei siis varmasti jää viimeseksi!
Viikonlopun ruokaelämykseni vasemmasta yläkulmasta kellonsuuntaan: intialaisessa Elevantissa kahdelle hengelle sopiva kasvis-thali-lautanen sisälsi kahden lämpimän ruuan lisäksi salaattia, juustopiirasta, papadam- ja naan-leipiä, erilaisia tahnoja ja kastikkeita / trendikkäässä F-Hoonessa söin lounaalla tuhdin ja kylmänä päivänä lämmittävän punajuuriohraton / vaatekauppaa tiloissaan pitävän kahvila Sfäärin lounaalla maistuivat kikhernepyörykät kookoskastikkeella / reissun kohokohdaksi nousi vegaaninen ravintola V, jonka punajuuriseitan perunamuusilla ja sienikastikkeella oli lähimpänä perisuomalaista liharuokaa kuin mitä olen kasvissyöjäksi ryhtymiseni jälkeen maistanut – ja se oli muuten herkullista!
Lauantaisin järjestettävällä Telliskiven kirpputorilla olisi voinut shoppailla vaikka sympaattisia virolaisia vanhoja lastenkirjoja.
Virolaista designia Telliskivi Creative Cityn pikkuliikkeissä.
Kumu taidemuseossa oli perinteisistä (ehkä hieman tylsistä) rintapatsaista tehty installaatio, jota säesti erikoinen kilkuttava äänimaisema.
Kumun vaihtuvissa näyttelyissä oli Vladimir Tarasovin äänitaidetta. Ylläoleva kuva on installaatiosta, jossa virsikirjojen sivut kääntyivät ilmavirran mukana ja äänimaisemana soi kirkkolaulu.