Mitä kuuntelin tänään: Highasakite

https://www.youtube.com/embed/K2NopIx3sTg” width=”560″>

Norjalainen indiepop-yhtye Highasakite on kotimaassaan huippusuosittu. Viime vuonna ilmestynyt levy Camp Echo merkitsee ilmeisesti muutosta bändin tyylissä folk-popista synkeähköön elektroon, mutta arviot levystä ovat poikkeuksetta olleet ylistäviä: muutos on ollut parempaan. Highasakite nojaa vahvasti laulajattarensa Ingrid Håvikin omaperäiseen aksentoivaan laulutapaan, ja vahvat naisäänethän kiinnostavat aina. Sekä vokaalit että äänimaisema tuovat välillä mieleen Fever Rayn tai Metricin (mitkä eivät ole huonoja vertailukohtia). Camp Echo on harvinaisen hieno ja tasapainoinen albumi, joka, harmillisesti kyllä, sopisi tunnelmaltaan enemmän synkeisiin syysiltoihin kuin kevyisiin kevätpäiviin. Paitsi että erityisesti nopeatempoisempia biisejä näkisin aivan hyvin itseni bailaavan vaikkapa Flow-festivaalin lauantaiyössä *wink wink*.

Antaa musiikin puhua puolestaan: kuuntele ainakin täydellinen pop-biisi Golden Ticket, eeppiseksi kuoroharmoniamätöksi yltyvä God Don’t Leave Me tai Fever Ray-sävytteinen, upea lopetusraita Chernobyl.