Kirjavuosi alkoi upeasti. Sain viimein kirjastosta käsiini Anthony Doerrin kehutun Kaikki se valo jota emme näe –romaanin, ja kerrankin kehut eivät olleet turhia. Monikerroksinen tarina kulkee (valtaosan kirjaa) kahdessa eri aikatasossa ja kertojiakin on useita. Olen useasti todennut, että tämänkaltainen kikkailu ei yleensä miellytä, mutta lyhyet luvut, ilmava ja kaunis kerronta sekä mielenkiintoiset henkilöhahmot pitävät […]

Trendikkäällä Telliskiven alueella yhdistyvät hylätyt rakennukset, street art ja luovat toimijat. Jostain kumman syystä en ole koskaan viettänyt Tallinnassa yötä, vaikka päiväreissuja kaupunkiin on toki tullut tehtyä useitakin. Loppiaisena tarjoutui tilaisuus parin yön minilomalle, johon tartuin luonnollisesti innoissani. Olen tavallisesti suuri Airbnb-matkustuksen ystävä (ja olinkin itse asiassa jo löytänyt täydellisen kämpänkin), mutta lopulta lyhyestä oleskeluajasta […]

Vuoden viimeiseksi luetuksi kirjaksi pääsi, jollain tapaa osuvasti, Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen. Ishiguro sijoittuu lempikirjailijoitteni joukossa korkealle: hänen klassikkoteoksensa Pitkän päivän ilta on yksi maailman parhaita kirjoja (henkilökohtainen mielipide) ja onnistunut kuvaus viime vuosisataisesta brittiläisestä, sodanjälkeisestä luokkayhteiskunnan ehtoopuolesta (johon tunnen selittämätöntä vetoa ja ehkä siksi Downton Abbeykin on niin ihana). Eikä Ole luonani aina kauas jälkeen […]

Yksi Dadun potentiaalisista tulevaisuuden versioista on harras ja meditoiva joogimummo. Kehutun Minun Palestiinani -esityksen tehnyt näyttelijä Noora Dadu valittiin vuonna 2015 Vuoden nuoreksi näyttelijäksi. Kiasma-teatterissa Baltic Circlen aikaan ensi-iltansa saanut (ja tuolloin väliin jäänyt) Dadun FAIL – virheellinen esitys on ”Minun Palestiinani itsenäinen jatko-osa”. En ole Palestiinaa nähnyt, mutta tämä ei haittaa sillä yhtymäkohtia edelliseen syntyy lähinnä Dadun pohtiessa sitä, mitä Palestiina-esityksellä […]

Seuraa ruoka-avautuminen. Sushi on ehkä maailman paras ruoka, ja vaikka Helsingissä sushipaikkoja on valtavan paljon, on sushi yhä täällä aivan järjettömän kallista. Vietin vuonna 2008 (apua onko siitäkin jo kohta 9 vuotta) ihanat kaksi viikkoa Tokiossa, jossa sushipaloja napsittiin liukuhihnalta pienillä lautasilla tarjoiltuina, ja kassalla maksaessa laskettiin tyhjien lautasten määrä. Yksi lautanen/sushipala maksoi jotain 50 […]

Valokuvassa nuori Kusama ja self-obliteration eli itsehäivytys Kusama on sanonut kurpitsoista seuraavaa: ”Kurpitsat ovat herttaisia, ja niiden ihana villi ja hauska ilmapiiri valloittaa ihmisten sydämet yhä uudelleen. Jumaloin kurpitsoita. Ne ovat olleet henkinen kotini lapsuudesta ja äärettömällä henkisyydellään ne rakentavat rauhaa ihmisten välille kaikkialla maailmassa…” Tänä syksynä on ollut miltei mahdoton välttyä Instagramia selatessaan erilaisista […]

Syksyn kiinnostavin teatterifestivaali Baltic Circle käynnistyi tiistaina. Tapahtuma tuo Helsinkiin koko joukon kiinnostavia kansainvälisiä (ja kotimaisiakin) teatterintekijöitä, vie esityksiä yllättäviin paikkoihin (kuten Allas Sea Pooliin) ja tekee samalla yhteistyötä Cirko – Uuden sirkuksen keskuksen kanssa What the Cirk –minifestarin tiimoilta. Oma festarikokemukseni käynnistyi eilen Kanneltalossa nähdyn Riding on a Cloud –esityksen myötä. Riding on a […]

Tuskin olin saanut edellisen Herman Kochin kirjan viimeisen sivun luettua, hain jo kirjastosta seuraavan saman kirjailijan teoksen. Lempikirjailijoiden kanssa käy usein niin, että kirjoista tuntuu ettei saisi tarpeekseen. Yhtä usein lopputuloksena on kuitenkin myös jonkinasteinen kyllästyminen, ja näin kävi valitettavasti Kochin Lääkärin kanssa. Lääkärin nimihenkilö on menestyksekäs yleislääkäri Marc Schlosser, joka tekee kohtalokkaan hoitovirheen potilaansa, kuuluisan näyttelijän […]

Recover Laboratory Creutz Edition Lauantaina vietettiin Suomenlinnassa toista kertaa Viaporin kekri -juhlaa, jonka koko nimi ”Henkien päivä, ahmattien yö” kuvasi hyvin tapahtuman luonnetta. Tapahtumassa pääsi tutustumaan Suomenlinnan suljettuihin osiin ja toisaalta lukuisat ravintolat pitivät huolta ettei kylmä vienyt voimia. Suomenlinnassa tulee harvoin vierailtua talvisaikaan, ja kun ensilumikin oli sopivasti satanut maahan viikon aikana, oli koko saaressa […]

Minä ja siskoni olemme valtavia Shrek-elokuvien ystäviä. Varsinkin ensimmäisen Shrek-leffan vitsejä toistellaan keskusteluissamme usein, joten Helsingin kaupunginteatterin Shrek-musikaali oli pakko mennä katsomaan siskosporukalla. Peacock-teatteriin saapuessamme odotin iltaa hieman kauhunsekaisin ajatuksin: usein silloin kun alkuteos on tuttu ja rakas, siitä tehdyt näytelmät/leffat tms. ovat lähes poikkeuksetta pettymyksiä.  HTK:n versio Shrekistä yllätti kuitenkin positiivisesti. Ronskia pieruhuumoria viljelevä musikaali […]