States of Mind -installaatiossa näki vain puolisen metriä eteensä. Pariisin matkasta jäi lomailuvaihde päälle, joten melkein heti Leedsiin palattuani ostin bussiliput Lontooseen seuraavalle viikolle. Viime viikonlopun vietin siis Lontoossa – ja kyllä tuntui hieman luksukselta ostaa kolmen punnan bussilippu (n. 5 euroa), torkkua linja-autossa ja havahtua Lontoon Victorialla. Bussimatkailu ei joskaan Briteissä ole se paras […]

Yksi Briteissä asumisen ehdottomia bonuksia on halvat ja kätevät yhteydet muualle Eurooppaan. Dubliniin lentäisi tästä lähilentokentältäni halvimmillaan 20 punnalla (alle 30 euroa) ja 45 minuutissa. Toisaalta huippukätevä Eurostar-juna veisi Lontoosta suoraan Pariisiin hujauksessa. Lontooseen Leedsistä pääseminen on kuitenkin joko kallista tai aikaavievää (bussilla pääsee törkeän halvalla ja parin viikon päästä olenkin menossa viikonlopuksi Lontooseen – […]

Matkalla uudet maat ja kaupungit ovat ihania ja niiden hassuihinkin tapoihin ja juttuihin suhtautuu iloisen ihastelevasti. ”Hihihi ovatpas ne xx-kansalaiset hassuja kun tekevät näin”. Mutta kun uuteen maahan muuttaa ja yrittää alkaa asua siellä, törmää jatkuvasti vähän tyhmiin ja turhauttaviin asioihin. Joka ikinenhän tietää miten v*ttumaista on se, että astiankuivauskaapin sijaan lautasia ja muita yrittää […]

Yliopiston päärakennus James Graham Building Headingleyn kampuksella Henkinen vuodenkulkuni noudattelee näin 31-vuotiaanakin peruskoulusta tuttua ”vuosi alkaa elokuun puolessa välissä” -mallia. Ehkä siitä johtuen, tai kesän laiskottelusta (mistä laiskottelusta? koska on viimeksi ollut kesäloma?) reipastuneena, aloitan yleensä syksyisin vähintään laihdutuskuurin, uuden harrastuksen ja puhkua puhisen intoa ja uusia suunnitelmia. Viime syksynä aloitin espanjan opinnot työväenopistossa: tänä […]

Donna Tartt on yksi kaikkien aikojen lempikirjailijoistani. Olen toistellut tätä mantraa useasti, ja mainitsen Tarttin esikoisteoksen, Jumalat juhlivat öisin, aina kun puhutaan lempikirjoista. Luin Jumalat juhlivat öisin -teoksen ensimmäistä kertaa lukiossa ja nappasin siitä mukaani muun muassa oudon fiksaation latinan kielen opiskeluun: vieläkin välillä haaveilen muuttavani Oxfordiin, jossa opiskelisin latinaa hämärissä tornikammioissa ja öisin joisin punaviiniä Bacchuksen […]

Pelle Miljoonaa kuuntelemaan keräytynyttä porukkaa Kurvissa. Ehkä suurin Helsingin erilaisista kaupunginosajuhlista, Kallio Block Party, järjestettiin viidettä kertaa lauantaina. Vaikka olen nykyisin ammattituottaja, olen aloittanut urani erilaisissa tapahtumissa vapaaehtoisena, ja tykkäänkin säännöllisin väliajoin tehdä myös vapaaehtoishommia. Suurin osa Suomen kulttuuritapahtumista pyörii pitkälti vapaaehtoisten varassa, ja omassa työssäni pääsen usein toimimaan esimiehenä vapaaehtoisista koostuville tiimeille. Siksi vapaaehtoisena […]

  “Just a story?  Tell that to the Greeks who fought at Troy. Tell the women burned as witches. Tell the martyrs of all the religions… Stories are the only thing worth dying for!” En ole koskaan ollut mikään suuri sarjakuvien ystävä, tai ehkä en vain ole tutustunut niihin kunnolla. Sarjakuvafilmatisointibuumin ollessa kuumimmillaan olen kuitenkin ymmärtänyt […]

Löysin äsken automaattisesti tallentuneita luonnoksia selaillessani viimekeväisen kirjoitukseni Mia Kankimäen maailman ihanimmasta kirjasta. Julkaisen sen nyt alla kokonaisuudessaan, sillä mielipide kirjasta ei ole muuttunut. Luonnos oli talletettu 17.4.2014. Tämä on maailman ihanin kirja. Yksinkertaisesti sanottuna. Samalla myös se kirja jonka salaisesti toivon itse kirjoittaneeni: niin vahvasti Mia Kankimäki tuntuu kirjoittavan minun elämästäni. 38-vuotiaana Mia Kankimäki […]

Seikkailupuisto Zippyn ratoja puiden latvassa Tunnen selittämätöntä vetoa korkeisiin paikkoihin, vaikka pelkään niitä. Viime kesänä hommauduin kalliille Dinner in the sky -lounaalle, jonka aikana en pystynyt syömään haarukallistakaan, koska oli niin kiire puristaa rystyset valkoisena pöydänreunoja. Jostain syystä tuntui siltä että jos pidän tosikovaa pöydästä kiinni, niin omin käsivoimin saan tämän hökötyksen pysymään ilmassa. Toissakesänä […]

Yksi suurimpia ilonaiheitani elämässä on yksin elokuvissa käyminen. Lukioaikoina muistan olleeni ihminen, joka tarvitsi kaverin jopa kaapillaan välitunnilla käyntiin, joten kauas on tultu vaiheesta jolloin asioiden ”yksin tekeminen” tuntui kammottavalta. Yksin matkustelu on luonnollisesti auttanut vaivaan. Yksinäiset päiväleffakäynnit ovat kuitenkin olleet tapanani jo yli kymmenen vuotta, muistan abikeväänä viettäneeni kirjoituksiin tai pääsykokeisiin lukemista varten varattuja […]