Ei mikään ihan tavallinen romanssi: Kosketuksissa
Rakkautta ja Anarkiaa -festarilla jo syksyllä nähty unkarilainen Kosketuksissa pyörii nyt Finnkinon teattereissa. Jostain syystä sitä on markkinoitu ”2010-luvun Améliena” (tai jotain sinnepäin) mikä on kyllä harhaanjohtavin rinnastus ikinä. Ranskalainen Amélie on mitä ihanin satu, tai noh, olivathan Grimmin sadutkin synkkiä eli ehkä siinä mielessä Kosketuksissa-leffassakin voi ajatella olevan jotain sadunomaista ja onhan tyylilajina jonkinlainen maaginen realismi. Molempia elokuvia tietysti yhdistää jollain tavalla itsensä ulkopuoliseksi tuntevat päähenkilöt, jotka tunnistavat toistensa outoudessa jotain tuttua ja löytävät siitä itselleen lohtua. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
Kosketuksissa kertoo sosiaaliseen (ja fyysiseen) kontaktiin tottumattoman Márian ja vähän yrmyn, mutta silti aika charmikkaan Endren tarinan. Mária tulee laadunvalvojaksi teurastamoon, jonka talousjohtaja Endre on. Varsinkin elokuvan alkupuolella tapahtumapaikkaa alustetaan aika ikävien kuvien kautta, joista kyllä tulee ilmi mitä työtä teurastamossa tehdään. Teurastamossa tapahtutta varkautta tutkiessa käy ilmi, että Endre ja Mária näkevät samaa unta: he tapaavat öisin kahtena saksanhirvenä lumisessa metsässä. Nämä kuvat saksanhirvien herkistä kohtaamisista toimivat kauniina vastapainona teurastamon kalseudelle, ja niitä katsoisi mielellään enemmänkin. Tahti on verkkainen, Maria ja Endre tutustuvat toisiinsa varovasti.
Siitä huolimatta, että sydämistyin Amélie-vertauksesta, pidin kyllä elokuvasta. Tutustumisen raukea tahti ja minimalistinen dialogi toimivat, ja Márian ja Endren kohtaamisissa on ihanaa, tunnistettavaa herkkyyttä ja vaivaantuneisuuttakin. Herkkien katsojien kannattaa varautua yllättävän raakoihin kohtauksiin: alun teurastamokohtaukset sekä myöhemmin lopussa ilmenevä juonenkäänne saivat sekä minut että seuralaiseni kääntämään pään pois valkokankaasta. Myös aivan loppuratkaisu harmittaa; olisi toivonut käsikirjoittajan keksivän jonkin muunkin fyysisen läheisyyden muodon kuin seksin.
Berliinin elokuvajuhlilla palkittu elokuva on silti näkemisen arvoinen herkkänä, realistisesti kuvattuna poikkeusyksilöiden rakkaustarinana.