Fiksuja tyttöfilkkoja
Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin pikkusisko, Season Film Festival järjestettiin tänä viikonloppuna toisen kerran. Season Film Festival tuli täyttämään naiselokuvafestivaali Artisokan paikkaa (vaihtuiko nimi koska ”naiselokuvafestivaali” kuulosti liian feministiseltä?) ja ohjelmisto puhuttelee R&A:n ystäviä. Valikoimassa oli tänä vuonna niin Oscar-voittajaa (Suuri kauneus) kuin Hayao Miyazakin viimeiseksi (todennäköiseksi) jäävä animekin (Tuuli nousee). Seasonin yhteydessä järjestettiin Fashion Film Festival, jonka ohjelmistossa oli mainio Austenland-komedia, jonka itse näin jo viime syksyn R&A:n ohjelmistossa. Vanhan Artisokan kunniaksi tämä blogipostaus koskeekin Austenlandia, sekä In a world… -komediaa, jonka näin perjantaina, sillä tytön elämässä tulee hetkiä kun tekee mieli katsoa chick flickejä, mutta tavanomaiset Hollywood-pätkät yleensä jättävät vain huonon mielen. Nämä kyseiset leffat sen sijaan ovat kaikkea muuta kuin tusinatavaraa, eli suosittelen ehdottomasti seuraavalle kerralle kun tekee sunnuntaina mieli katsoa joku hyvänmielen leffa!
In a World… (ohj. Lake Bell) kertoo epäonnisesta äänenkäytön opettajasta Carolista (Bell), joka on kasvanut valtaisan isänsä egon varjossa. Isä on trailereiden voice over -mestari, ala, joka selkeästi on hyvin miesvaltainen ja jonne Carolilla ei ole asiaa. Carol saa kuitenkin sattuman kautta jalkansa oven väliin ja pääsee kilpailemaan samoista duuneista sekä isänsä että isänsä ”opetuslapsen” kanssa. Isä itse on ottanut Carolin ikäisen tyttöystävän, mikä aiheuttaa kitkaa perheessä ja toisaalla Carolin siskon avioliitto rakoilee liitoksissaan. Kyseessä on samaan aikaan showbisnes-satiiri, perhekuvaus, romanssi, kasvutarina sekä kuvaus naisen emansipaatiosta. Bell on lahjakas roolissaan ja sivuhenkilöt mehukkaita. Dialogi on indieleffoista tuttua nopeasti etenevää ja tapahtumat etenevät vikkelästi. Mutta juoni pysyy kasassa ja kokonaisuus on elämänmakuinen, kompakti, koskettava ja SAIRAAN HAUSKA! En muista koska olisin samalla tavoin nauranut ääneen leffassa viimeksi. Kiinnostavaa on myös kurkistus traileribisnekseen: täältä käsin on vaikea käsittää että industry on noinkin iso mutta lammen takana se tosissaan ilmeisesti on ala, jolla jaetaan omat ”Oscarinsa” ja jossa liikkuu rahaa ihan kunnolla. Leffan jälkeen päässä soi Tears for Fearsin Everybody wants to Rule the World. Suosittelen aivan kaikille (löytyy kuulemma ainakin iTunesista).
Austenland (ohj. Jerusha Hess) puolestaan ei ole aivan yhtä ansiokas, ehkä vähän heppoisan premissinsä takia. Elokuva kertoo kolmekymppisestä naimattomasta Janesta (Keri Russell), joka on vannoutunut Jane Austen -fani. Jostain syystä Jane päättää hassata kaikki säästönsä Jane Austen -teemalomaan Englannissa. Teemalomaan kuuluu oleilu austeninaikaisessa kartanossa muiden vieraiden sekä näyttelijöiden kanssa, sekä romanssi jonkun näyttelijän kanssa. Lähtökohta on tietysti aika epärealistinen ja höpsö, mutta kun sen ohittaa, niin luvassa on ihan mainioita kohtauksia, romanssia, darcymaisen kankeaa flirttailua (voiko sitä edes flirtiksi kutsua?) ja ehkä jonkinnäköinen opetuskin. Leffa kolahtanee parhaiten Austen-faneihin sekä ylipäänsä historialliseen aikaan haikaileville: itsekin taisin elokuvan jälkeen oivaltaa etten ehkä haluakaan elää 1800-luvulla jossa naisten osa on viettää päivät kirjoen sekä pianoa soittaen ja tarpeet tehdään pottaan. Leffan jälkeen päässä soi Nellyn Hot in Herre, mutta en voi kertoa miksi, koska se pilaa leffan parhaa kohtauksen.
Nämä siis sunnuntaivinkkeinä, ja muutenkin suosittelen lämpimästi tsekkaamaan Helsingin elokuvafestivaalien tarjontaa: sitä ei välillä aina tajuakaan kuinka paljon elokuvia ei meillä pääsy valkokankaille, ja nämäkin helmet olisin ilman festivaaleja missanut täysin!