Hylkäämisen päivät: raju ja pidäkkeetön erokuvaus
Akuutteja Napoli-sarjan vieroitusoireita vastaan olin jo hyvissä ajoin varautunut Elena Ferranten varhaisella romaanilla Hylkäämisen päivät. Eeppiseen, vuosikymmeniä kestäneeseen Napoli-saagaan verrattuna Hylkäämisen päivät on tiivis, nopealukuinen ja pitkälti yhteen asiaan keskittyvä. Silti kielelliseltä tasoltaan se on taattua Ferrante-laatua.
Hylkäämisen päivät kertoo 38-vuotiaasta Olgasta, jonka maailma romahtaa, kun hänen aviomiehensä 15 vuoden ajalta ja kahden pienen lapsensa isä jättää hänet, vieläpä nuoremman naisen takia, kuten myöhemmin paljastuu. Olgan tunteet vaihtelevat seuraavien kuukausien aikana radikaalisti. Ensimmäinen reaktio on suostutella mies palaamaan kotiin kokkaamalla tälle herkkuruokaa ja kirjoittamalla pitkiä kirjeitä, myöhemmin päällimmäiseksi tunteeksi nousee silmitön, väkivaltaankin yllyttävä raivo. Lyhyen ja ei-niin-onnistuneen kostoyrityksen jälkeen seuraa todellinen aallonpohja: painajaismainen päivä johon kuukausien tuska tiivistyy; päivä jolloin mikään muu ei tunnu pitävän Olgaa kasassa kuin oman tyttären kirjeveitsen pistot, joilla tytär epätoivoisesti yrittää pitää äitiään todellisen maailman reunassa kiinni.
Mielen hajoamista kuvatessaan Ferrante liikkuu selkeästi samoilla alueilla kuin Napoli-saagassa Lilan kanssa tämän ”rajojen hälvenemisestä” kertoessaan. On selvää, että Ferrante on psyyken hajoamisen kuvauksen mestari. Siinä missä joululomalla lukemassani Riikka Pulkkisen Lasten planeetta -kirjassa käsiteltiin samaa tematiikkaa ja koin sen jotenkin päälleliimattuna, tässä kirjassa kertojan tuska, maanisuus ja pakkomielteisyys tulee todella vahvasti iholle, niin että välillä on suorastaan piinallista lukea. Toki asiaan vaikuttaa myös se, että Olgan tilasta kärsivät suoraan hänen pienet lapsensa kun äidin elämänhallinta alkaa rakoilla.
Teksti on raakuudessaan suorastaan yllättävää: näin hurjaa ja raivokasta tekstiä en olekaan aikoihin lukenut. Siksi se on myös virkistävää ja rehellistä. Hylkäämisen päivät on upea taidonnäyte Ferranten kirjailijanlahjoista, ja väkevin ja tunteellisin erokuvaus ikinä. Jos kirja jotain opettaa, niin erosta voi selviytyä.