Kahden näkökulman tarinoita ja niiden aiheuttama ahdistus
Viime syksynä Facebook-virrassani näkyi hirmuinen määrä statuspäivityksiä tyyliin ”Gone Girl – kylmät väreet, huhhuh”. David Fincherin ohjaama elokuva kertoo aluksi hieman mulkulta vaikuttavasta Nickistä, jonka vaimo katoaa pariskunnan viidentenä hääpäivänä. Mikään ei kuitenkaan ole miltä ensin näyttää, ja muistan itsekin katsoneeni leffaa teatterissa lähes henkeäni pidätellen, niin tiivistunnelmaiseksi elokuvan koin. Myöhemmin olen kuitenkin alkanut suhtautua elokuvaan kriittisemmin (epäuskottavaa? henkilöiden motiivit? jne.), joten nappasin Lontoon matkalukemisiksi Gillian Flynnin alkuperäisen Gone Girl -kirjan. Toivoin, että kirjan luettuani ymmärtäisin päähenkilöiden toiminnan motiiveja paremmin, ja muutenkin lähes 99 % tapauksissa pidän kirjaa parempana kuin kirjasta tehtyä elokuvaa.
https://www.youtube.com/embed/esGn-xKFZdU” frameborder=”0″ height=”315″ width=”560″>
Gone Girlin kanssa kävi hämmentävästi toisin. Kirja valotti jonkin verran päähenkilöiden motiiveja, kuten olin toivonutkin, mutta vei niitä toisaalta myös jollain tapaa epäuskottavampaan suuntaan. Elokuva myös loppui tyylikkäämmin: vaikka lopputilanne on hämmentävä ja jättää epämääräisen ”miten tämä tästä jatkuu” -olon, kirjan pidemmälle viety ratkaisu vei jännitteen mukanaan eikä hahmoihin suuntautuvia empatioita (jos niitä jossain vaiheessa oli?) jaksanut enää pitää yllä.
Gone Girlistä voi siis olla montaa mieltä – tyyppi jonka kanssa elokuvaa olin alunperin katsomassa piti koko juttua komediana. Mutta se miksi kirjaa on kehuttu niin kovin, johtuu varmastikin kerrontaratkaisusta. Samat tapahtumat käydään läpi kahden ihmisen näkökulmista: seuraamme Nickiä ”reaaliaikaisesti” sekä vaimo Amyn tunnelmia tämän päiväkirjamerkintöjen kautta. Samaa taktiikkaa hyödynnetään kaikenlaisia palkintoja voittaneessa kesäsarja The Affairissa.
Gillian Flynn vakuutti kirjoittajana kuitenkin sen verran, että kirjastosta lähti mukaan myös kirjailijan aiempi teos Paha paikka. Koska kesä jos mikä on dekkareiden aikaa!