Kehuttu, käsittämätön Vegetaristi
Kuulin Han Kangin kohutusta The Vegetarian -kirjasta jo ehkä vuosi sitten, ja kun se vihdoin ilmestyi suomeksi, odotin sitä kirjaston lainausjonossa useita kuukausia. Sain sen vihdoin käsiini eilen (ja nyt se onkin jo luettu), enkä kirjaa avatessani muistanut yhtään, minkä takia olin siitä alunperin kiinnostunut. En siis tiennyt lainkaan mitä tulisin lukemaan. Ja se olikin tavallaan hyvä, sillä Vegetaristi on aika käsittämätön lukukokemus.
Kolmeen osaan jaettu kirja käynnistyy korealaisen nuoren kotirouvan Yeong-hyen päätöksestä ryhtyä vegetaristiksi karmivan unen nähtyään. Ensimmäinen osa kerrotaan Yeong-hyen aviomiehen näkökulmasta. Mies seuraa närkästyneenä vaimonsa aloittelevaa vegetaristin taivalta: vaimo laihtuu, ei nuku ja aiheuttaa noloja tilanteita firman päivällisillä kieltäytyessään lihasta. (Koreassa kasvissyönti ei mitä ilmeisimmin ole samalla tavalla yleistä kuin länsimaissa.) Tilanne eskaloituu lopulta perhelounaalla kun vanha appiukko yrittää pakottaa tyttärensä syömään lihapalan, ja Yeong-hye tästä kauhistuneena viiltää ranteeseensa. Toinen osa on Yeong-hyen siskon, In-hyen aviomiehen kertoma. Mies on videotaiteilija, joka vaimonsa siskon hermoromahduksen jälkeen kehittää seksuaalisen pakkomielteen Yeong-hyen pakarassa olevaa ”mongoliläiskää” kohtaan. Seuraa kaunis ja erikoinen kertomus himosta ja ehkä vähän taiteestakin. Viimeisessä osassa In-hye hoitaa mielisairaalaan joutunutta siskoaan, joka haluaa tulla kasviksi.
Näennäisesti kirja siis kertoo Yeong-Hyen päätöksestä ryhtyä kasvissyöjäksi ja sen käynnistämästä tapahtumaketjusta, joka johtaa kokonaisen perhekunnan romahdukseen. Idea on absurdi ja varsinkin kirjan alkupuolella Yeong-hyen lähipiirin reaktiot tämän vegetarismiin naurattavat, mutta nauru kyllä laantuu nopeasti. Kirjan syvempiä teemoja ovatkin ihmismielen hajoaminen, kontrolli ja sen menettäminen, pakkomielteet ja velvollisuudet. Lopussa siskoaan hoitava, velvollisuudentuntoinen In-hye tajuaa, että ”ei voinut antaa Yeong-Hyelle anteeksi sitä, että Yeong-hye oli ylittänyt yksinään rajan, jonka tuolle puolen hän ei ikinä kykenisi menemään, eikä sitä, että Yeong-hye oli viitannut niin tavattoman vastuuttomasti kintaalla sovinnaisuussäännöille mutta jättänyt hänet niiden vangiksi. Eikä hän edes tiennyt olevansa kaltereiden takana, ennen kuin sisar oli murtanut omansa.”
Kirja on hienosti kirjoitettu: kieli soljuu kauniisti ja monet kohtauksista on kuvattu niin elävästi, että ne todella piirtyvät voimakkaina kuvina lukijan mieleen. Vegetaristi onkin äärimmäisen visuaalinen lukukokemus eikä ole siis lainkaan yllättävää että siitä on tehty filmatisointi. (Hollywood-versiota odotellessa!) Kirjassa on paljon absurdeja ja surrealistisia kohtauksia, mutta hauska se ei ole. Kirjan lyhyyt ja tiiviys on myös erikoista ja sinänsä virkistävää: kukin osa on kuin itsenäinen novelli, ja kirjan osat onkin ilmeisesti alun perin julkaistu erillään. Vegetaristin lukemisen jälkeen myös olo on erikoinen: lukukokemus oli poikkeuksellinen, mutta sellainen ikävä ”mitähän ihmettä tässä yritettiin kertoa” -tunne jää myös kytemään. Suosittelen silti: tällaista kirjaa ei varmasti ihan heti perään tule luettua!