Maailmanlopun krebat: Urbotek
Kuva: Jouni Ihalainen / Cirko Uuden Sirkuksen Keskus
Suomen ehkä kansainvälisesti menestyneimmältä nykysirkusryhmältä, ja koko lajin pioneerilta Race Horse Companylta on totuttu odottamaan jotain näyttävää. Ryhmän teos Petit Mal on yhä kauneimpia sirkusbiisejä mitä olen kuunaan nähnyt, parin vuoden takainen pikkujoulushow White Nights erinomaisen ällö ja hauska samanaikaisesti, ja maailmalla paljon kiertänyt Super Sundaykin oli överiydestään huolimatta näyttävä ja tosi viihdyttävä. Näiden rinnalla eilen Aleksanterin teatterissa Suomen ensi-iltansa saanut Urbotek tuntuu välityöltä, joskin ihan viihdyttävältä sellaiselta.
Urbotek sijoittuu suurkaupungin köyhille laitamille, lavaa koristavat homeisen näköiset patjat lojuen siellä täällä sekä ilmalla täytetyt roskapussit. Vain sellaiset metalliset roskakorit joita jenkkileffoissa poltetaan slummeissa nuotioina puuttuvat. Esiintyjät vaeltelevat verkkareissa ja räpläävät kännyköitään. Ai niin, tätä ennen on toki oltu jossain freak show -maisessa tilanteessa, heitelty tikkaa pääalaspäin roikkuvan kaverin peppuun kuin Duudsonit konsanaan ja kohellettu teurastajan vaatteissa. (Miten ne liittyvät tuohon suurkaupunkijuttuun? Sitä minäkin kysyn.) Lopussa tulee markkinointitekstissä luvattu disko, jonka aikana nähdään myös esityksen hienoimpia visuaalisia kuvia. Halki esityksen ärsyttää ”pikkutuhma huumori”, jonka taso on alakoululaista.
RHC:n tyypit ovat hirveän taitavia ja se näkyy lavallakin: on upea vannenumero, taitavaa jonglöörausta, huimia vipulautahyppyjä ja vaivatonta cyr-pyörää. Oli myös kiva, että ryhmä oli uskaltanut jättää ne kaikista näyttävimmät temput pois ja antaa tilaa hienovaraisemmille sirkuksen lajeille, kuten juuri cyrille ja jonglööraukselle. Voikin arvella, että ryhmä halusi tällä kertaa tehdä pienemmän teoksen, sillä vaikkapa Super Sundayssa käytetty kuolemanpyörä tila- ja kuljetuskysymyksineen epäilemättä asettaa esityspaikoille rajoitteita. Oli myös mahtavaa, että porukan all-male-panel oli saanut taitavan naisvahvistuksen! Mutta jotain vahvempaa narratiivia jäin kaipaamaan. Esitys oli viihdyttävä siinä hetkessä, mutta jo kotiin tullessani olin jo lähes unohtanut, että olin jossain esityksessä käynytkään.
Race Horse Company: Urbotek Aleksanterin teatterissa 17.-21.1.2018