Matkalla Montenegrossa, osa 1
Vietimme juuri 9 päivää maagisessa Montenegrossa. Alkukesälle ajoittuvaa lomamatkaa suunnitellessamme, matkakohdevaihtoehtona oli aluksi Kroatia, mutta sitten aloimme lukea tarkemmin Kroatian naapurista Montenegrosta, jota kuvailtiin monessa jutussa ”kuin Kroatiaksi pienemmässä ja rauhallisemmassa koossa”. Montenegro valloittikin sydämemme täysin! Pienikokoinen maa on uskomattoman monipuolinen: sen pitkän rantaviivan varrella on kattava valikoima erilaisia rantoja täydellisistä paratiisihiekkarannoista karujen vuortenjyrkänteiden reunustamiin pieniin poukamiin, ja isot luonnonsuojelualueet ja luonnonpuistot tarjoavat upeita näkymiä ja erilaista tekemistä rannalla oleilun vastapainoksi. Mikä parasta, välimatkat ovat lyhyitä eli reilussa viikossa ehtii koluta maata jo oikein mainiosti – joskin takaisin on vielä päästävä!
Matkan ensimmäiset viisi päivää vietimme Albanian rajalla olevassa pienessä Ulcinjin kaupungissa ja loppuajan turistien suosimassa rantakohteessa, Budvassa. Kirjoitan omat postaukset molemmista näistä paikoista ja päiväretkistä, joita niistä käsin teimme – tässä postauksessa on muutamia käytännön asioita Montenegroon liittyen.
1. Välimatkat ovat lyhyitä, mutta ne kestävät kauan
Montenegrossa auton vuokraaminen on erittäin suositeltavaa, sillä esimerkiksi maan rantaviiva on täynnä toinen toistaan söpömpiä kyliä, joissa ei tekemistä välttämättä riitä moneksi päiväksi, mutta eräänlainen village-hopping onnistuu autolla tosi hyvin. Huomasimme kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä, että tiet ovat pieniä ja mutkikkaita, ja jos puhelimen gps tai Google Maps arvioi matka-ajan olevan X, tuli siihen aina lisätä 50-100 % lisää matka-aikaa. Eli vaikka kohde saattaisi sijaita 8 km päässä, saattoi sinne hyvin ajaa 35 minuuttia.
2. Paikallinen ajamiskulttuuri on… kyseenalaista
Maassa vallitsee eteläeurooppalaisen rempseä ja huoleton ajamiskulttuuri. Autot ohittelevat toisiaan kapeaa kapeammilla vuoristokujilla holtittomasti ja käyttävät vilkkua jos sattuvat muistamaan. Erityisesti auton pysäköiminen aiheutti kuskina toimivassa matkakumppanissani suurta ärtymystä: oikeastaan minkäänlaisia pysäköintisääntöjä ei ole. Autoja jätetään parkkiin villisti kadunkulmiin ja puoliksi jalkakäytäville – saman kadun varrella saattoi myös nähdä molempiin suuntiin pysäköityjä autoja. Auton vuokraaminen ei siis ole hyvä ajatus tottumattomille kuskeille.
3. Ruoka on halpaa, mutta annokset valtavia
Montenegrossa on toistaiseksi vielä oikein mukava hintataso: pitsa maksoi yleensä n. 5-6 euroa, salaatti muutaman euron ja hyvässä ravintolassa pääruoka tuoreista merenelävistä n. 12 €. Pienet hinnat erityisesti alkuruuissa yllyttivät meidät aina tilaamaan useamman annoksen (ajatuksena jakaa useita pieniä annoksia), mutta käytännössä myös alkuruuat olivat pääruuan kokoisia valtavia settejä. Tilasimme jokaisella aterialla vahingossa liikaa ruokaa. Yhdessäkin ravintolassa jälkiruokalistalla oli pieni jäätelöannos (3 palloa) tai iso jäätelöannos (5 palloa)… Vähän jäi harmittamaan että jätin mahdollisuuden syödä 5 jäätelöpalloa, mutta taisin olla jo alkuruuista turhan täynnä.
4. Omatoimimatkailijan tulee maksaa turistivero, vai pitääkö?
Montenegrossa turistien tulee rekisteröityä viranomaisille 24 tuntia maahansaapumisestaan ja maksaa turistivero, 0,50-1 € per päivä. Hotellit tilittävät tämän veron asukkaistaan viranomaisille suoraan, mutta yksityisissä majapaikoissa, kuten Airbnb:n kautta majoittuessa, matkailijan tulee hoitaa tämä itse. Noh, me kuulimme koko hommasta päivänä 4 eli tuo 24 tuntia oli jo menetetty juttu. Menimme siis päivänä 5 hoitamaan tätä asiaa turisti-infoon hieman jännittyneinä siitä että tuleeko myöhästymisestä joku sanktio. Ei tullut, ja myöhemmin kuulimme myös toiselta majapaikan pitäjältä että on hieman epäselvää että maksaako kukaan tätä veroa ja tarkistetaanko sitä maastalähtiessä jollain tavalla. Saimme kuitenkin lappuset, jossa luki että verot on maksettu – ja niitä ei tosiaan kukaan sen koommin kysellyt. Epäselvää siis on, että olisiko veron maksamatta jäämisestä tullut jotain seurauksia, mutta koska summa on pieni niin mielellään sen maksoi. Netistä oli myös vaikea löytää infoa siitä mihin vero maksetaan, joten tässä tiedoksi: maksua ei suoriteta kerralla koko ajaksi jos asuu useammassa paikassa, vaan kunkin kunnan / kaupungin osalta erikseen. Maksu hoidetaan turisti-informaatiossa off-seasonina, ja sesonkiaikaan ilmeisesti postitoimistossa.
5. Paras aika käydä Montenegrossa on kevät
Saavuimme maahan aivan täydelliseen aikaan. Koko matkan ajat lämpötilat olivat jossain 24-26 asteen paikkeilla, viimeisinä päivinä lämpötila kohosi kolmeenkymmeneen, joka oli jo meille aivan liikaa. Merivesi oli n. 20-asteista eli tarpeeksi lämmintä pulikoimiseen, mutta kuitenkin sen verran viileää, että se virkisti oikeasti. Paikallisilta kuulimme, että heinä-elokuussa on n. 40-asteista ja vedenkin lämpötila nousee kolmeenkymmeneen. Erityisesti Budvan kaupungissa oli jo nyt paljon turisteja, vaikka varsinainen sesonki alkoikin vasta kesäkuun puolivälissä – voin siis vain kuvitella turistitungosta keskellä heinäkuuta, ei kiitos! Syksyä kohden lämpötilat taas laskevat, mutta koska kesät ovat kuumia ja kuivia, on luonto kuivunut keltaisen koppuraksi. Meille suomalaisille sopivat ”lämpimät ilmat” alkavat keväällä jo maalis-huhtikuussa, joten suosittelen Montenegroa ehdottomasti keväiseksi lomakohteeksi!
Seuraavissa postauksissa tullaan kertomaan kokemuksista Montenegrossa tarkemmin:
Montenegro osa 2: Ulcinj (Ada Bojana, Ulcinjin vanhakaupunki ja rannat, Skadar-järvi ja sen viinitarhat)
Montenegro osa 3: Budva (Budvan kaupunki, Sveti Stefan, Petrovac, Kotor, Lovcenin kansallispuisto)