Moi taas Tallinna!
Balti Jaama Turgin yläkerrasta löytyi sympaattisia antiikkiliikkeitä.
Torilla oli ilahduttavasti perinteisiä krääsäkojuja ja virolaisia design- ja käsityökauppoja sekä herkkuliikkeitä vieri vieressä.
Ostoskeskuksen yläkerrasta löytyi mm. kiva lapsiystävällinen kahvila Knips&Kraaps, jossa naulakot, kahvilan tiski sekä osa penkeistä olivat ”lasten korkeudella”, ja takanurkan oli vallannut iso lasten leikkitila.
Päivän kohokohta oli päivällinen Von Krahl Aed -ravintolassa, jossa taidolla valmistetut annokset olivat jälleen suussasulavia.
Viime tammikuisen Tallinnan minireissun jälkeen jotenkin ”löysin” koko kaupungin uudestaan, ja siinä missä Tallinnan risteilyt ja päiväreissut ovat aina ennen tuntuneet ankeuden huipentumalta, niin nyt olen huomannut ehdottelevani risteilyitä ihan itsekin, ja järjesteleväni niitä innoissani. Eilen lähdimme viettämään isäni 65-vuotissynttäreitä porukalla, tarkoitus oli viettää päivä maissa ja käydä syömässä tutussa ja mahtavaksi havaitussa Von Krahl -ravintolassa.
Ennen päivällistä ehdimme pyörähtää keväällä remontin jälkeen avautuneella Balti Jaama Turgilla. Satamasta meidät Telliskiven alueelle ajanut taksikuski (määränpäätämme tietämättä) kerkesi sitä jo mainostaakin meille ”modernina ja eurooppalaisena paikkana” – naureskelimme tälle ennen kuin pääsimme paikalle ja ymmärsimme mitä kuski meinasi, paikasta tuli heti suosikkikohteitani Tallinnassa! Kyseessä on siis vanha tori, joka on varmaan henkilöstä riippuen pilattu tai kokenut messevän kasvojenkohotuksen. Itse tykkäsin kovasti! Kyseessä eräänlainen torin ja ostoskeskuksen yhdistelmä, jossa on jäljellä vanhaa perinteistä torimyyjämeininkiä, mutta lisäksi pieniä designputiikkeja, trendikkäitä ravintoloita sekä laadukkaita erikoisliikkeitä, kuten iso lihakauppa, jonka tiskeiltä seurueen miehet nappasivat kasan erilaisia makkaroita tuliaisiksi. Osa torista on katettua kauppakeskusmaista ympäristöä, jonka yläkerrasta löytyy ravintolamaailmaa sekä sympaattinen antiikkinurkka ja katutasosta lukuisia street food-kiskoja. Sivuovista pääsee puolikatetulle ulkoilmatorille, jossa on Tuomaan markkinoita muistuttavia pikkuisia mökkikauppoja, joista niistäkin löytyy vaikka minkämoista pähkinäkauppaa. Torilla onkin ilahduttavaa miten tyylikkäät virolaiset design-tuotteet ja perinteiset ”krääsäkojut” ovat sulassa sovussa vierekkäisissä kopeissa.
Reissun kohokohta oli tietysti päivällinen Von Krahlissa. Olen aiemmin itse asiassa käynyt vain Von Krahlin vegaaniversiossa V:ssä, joka sekin on mahtava, mutta Von Krahli Aed oli hieman fiinimpi ja kauniisti asetellut annokset sopivat rentoa V:tä paremmin juhlapäivään. Ruoka oli, jälleen kerran mahtavaa. Tarjolla olisi ollut Mushroom festival -niminen kausimenu, jossa erilaiset paikalliset sienet näyttelivät pääosaa kaikissa kolmessa ruokalajissa (koko menun sai vaivaisella 20 eurolla!), mutta yhtä lukuunottamatta seurueestamme kaikki päätyivät valitsemaan ruuat a la carte -listalta. Itse valitsin alkuruuaksi porkkanakimaran, jossa oli erilaisia porkkanasovelluksia hummusta lastuihin ja pestoon. Pääruokana söin punajuurinuudeleita vuohenjuustolla, mustilla linsseillä ja parsalla (mielettömän hyvää!) ja jälkiruokana ihanan raikkaan kamomillajäätelön päärynällä ja luumulla sekä cashew-kermalla höystettynä. Ravintola ei taaskaan pettänyt, vaan kaikki olivat annoksiinsa hullun tyytyväisiä ja varsin kohtuullinen loppulasku tietysti vain kohensi mielialaa.
Hauskan päivän ainoa harmaa pilvi oli takaisintulomatka Viking FSTR-katamaraanilla. Laiva myöhästyi lähdöstään ensinäkin 1,5 tuntia, minkä takia jouduimme hengailemaan tylsässä terminaalirakennuksessa aivan liian pitkään (olisiko ollut liikaa vaadittu ilmoittaa myöhästymisestä matkustajille esim. tekstarilla niin olisimme suosiolla jääneet viinille keskustaan tuoksi ajaksi?), ja lisäksi matka kesti tavallista pidempään moottorivian takia, joten olimme saavuimme lopulta Helsinkiin 2 tuntia aikataulusta myöhässä. Täytyy myös sanoa, että se minkä FSTR voittaa ajassa (45 minuuttia nopeampi esim. Viking XPRS-laivaan verrattuna), sen se häviää matkustusmukavuudessa. Pienellä laivalla ei ole juurikaan virikkeitä ja suurin osa istumatilasta on teatteriasetelmassa olevilla penkkiriveillä (kun taas XPRS-laivalla löytää aina jonkun mukavan pöydän tai sohvaryhmän minkä valloittaa seurueensa kanssa). Lisäksi laiva keinuu hulluna eikä tuolista edes tee mieli nousta. Jatkossa tulenkin valitsemaan aina XPRS:in tai muun vastaavan laivan – olen mieluummin 45 minuuttia pidempään mukavissa olosuhteissa kuin hieman vähemmän aikaa matkapahoinvoivana.
Tallinnaan tulen kuitenkin palaamaan vielä useasti uudestaan, kuten myös Von Krahliin!