Naisia suurten kysymysten äärellä: Season Film Festival
Kevään kohokohtia elokuvan saralla on tietysti Rakkautta ja anarkiaa -festarin pikkusisko, usein vahvoja naisia niin pääosissa kuin tekijätiimissäkin esittelevä Season Film Festival. R&A:han verrattuna Seasonin ohjelmisto on ihanan kompakti – parinkymmenen leffan valikoimaan tutustuu lyhyessäkin ajassa ja omat must-see leffat on R&A:n valtaisaan tarjontaan verrattuna helppo löytää. Tänä vuonna päädyin näkemään aikataulusyistä ohjelmistosta ainoastaan kaksi elokuvaa, ja nekin melko ”varmoja”, mainstream-valintoja, nimittäin pian jo kaupalliseenkin levitykseen saapuvan Suffragetten sekä Noah Baumbachin Mistress American. Näkemättä jäivät muun muassa molemmat kuuluisista psykologisista kokeiluista kertovat, todella kiinnostavan oloiset Experimenter sekä The Stanford Prison Experiment. (Jälkimmäisen tosin bongasin jo leffakarkkia hakiessani Makuunin DVD-hyllyltä, joten voi olla että tulevana viikonloppuna tulen vuokraamaan elokuvan ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.)
Suffragette kertoi nimensä mukaisesti naisten äänioikeutta ajavan suffragettiliikkeen ajasta 1900-luvun alun Englannissa. Keskiössä on Carey Mulliganin esittämä pesulassa työskentelevä nuori vaimo, joka hieman hämäräksi jäävin motiivein ajautuu suffragettiliikkeen syövereihin, ja joutuu asiansa puolesta tekemään valtavia uhrauksia. Elokuva ei yritäkään kertoa koko liikkeen historiaa, vaan keskittyy seuraamaan yhtä ajanjaksoa ja yhden ryhmän toimintaa. Sivuhahmoina nähdään mm. Helena Bonham Carter sekä Meryl Streep. Hienosti tehty ja kuvattu elokuva jätti itseni hieman kylmäksi: tarina tuntui loppuvan kesken eikä henkilöhahmoihin ehtinyt muodostua tunnesidettä. Sinänsä elokuva antaa hyvän katsauksen aikaan, jollaista on vaikea kuvitellakaan: naisia edustivat heidän miehensä tai isänsä, ja heillä ei esimerkiksi ollut laillista oikeutta lapsiinsa. Voi olla, että elokuva muistutti kerronnaltaan liikaa vielä tuoreessa muistissa olevaa Tanskalaista tyttöä, jossa oman oikeuksien puolesta taistelun tematiikka oli myös vahvasti läsnä.
Mistress America puolestaan on yhden lempiohjaajistani Noah Baumbachin uutuus, jonka tähtenä nähdään ihana Greta Gerwig. Lola Kirken esittämä Tracy muuttaa New Yorkiin aloittamaan yliopisto-opinnot, ja tutustuu kaupungissa tulevaan sisarpuoleensa Brookeen (Gerwig), jonka eloisaan ja menevään luonteeseen Tracy ihastuu. Tästäkin elokuvasta jäi ristiriitaiset tunteet. Elokuva on tietyllä tavalla jatkoa muutaman vuoden takaiseen superihanaan Frances Ha -elokuvaan, ja Brooken hahmo on hyvin lähellä Francesin hahmoa, jota tietysti esitti myös Gerwig. Tapa, jolla hiljainen ja viaton Tracy tarkkailee eksentristä Brookea muistuttaa kaiken lisäksi vuoden 2011 Damsels in Distress -elokuvaa. Siinä uutena opiskelijana yliopistoon tuleva nuori neito päätyy Gerwigin esittämän Violetin tyttöjengin vaikutuspiiriin – asetelma on monella tapaa hyvin sama. Gerwig-parka siis tuntuu esittävän samaa hahmoa yhä uudestaan – tosin mikäpä siinä, jos elokuvaan suhtautuu esim. Frances Ha:n jatko-osana. Jos taas odottaa jotain aivan uutta, saattaa pettyä. Omaan makuuni leffa kyllä toimi: elämäänsä suuntaa etsivän Brooken hahmoon samaistuu helposti ja dialogi on nokkelaa.
Myös Mistress American soundtrack on oiva – päässä on soinut sunnuntaista asti tämä: