Kuva: Mitro Härkönen

Sivuhenkilöt-työryhmän Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen sai ensi-iltansa elokuussa Helsingin juhlaviikoilla, ja onneksi esitys on ollut nähtävillä vielä festivaalin päätyttyäkin Cirko – Uuden sirkuksen keskuksessa. Kyseessä on ilahduttava ja surrealistinen sirkusta ja teatteria yhdistelevä hybriditeos, jolle on vaikea löytää vertailukohtia. Esitys sijoittuu voimalausemukeja maahantuovaan toimistoon, jossa työskentelee neljä ihmistä. Paikalle tulee myös jonkinlainen sähkölaitteiden korjaaja, joka herättää tunteita erityisesti alisuoriutuvassa copywriterissa. Työntekijöistä löytyy monenmoista toimistostereotypiaa: alistuva asiakaspalvelija, joka ei osaa sanoa ”ei” hänelle ujutettuihin työtehtäviin sekä toimistotuolillaan ympäriinsä rullaileva lipevä kukkoilija. Henkilöiden nytkähtelevät liikkeet ja ääntely muistuttavat eri lintulajeja. Esiintyjät ovat huikean taitavia ja jokaisen liikekielestä löytyy jotain yllättävää – hahmot taipuvat vaikka minkälaisiin asentoihin. Muista nykysirkusesityksistä poiketen esityksessä on myös puhetta.

Toimistomaailma on yksityiskohtainen ja hienosti toteutettu värisevine loisteputkilamppuineen ja antiikinaikaisine toimistomasiinoineen. Lavastus on runsaampi kuin useassa muussa viime aikoina näkemässäni nykysirkusesityksessä, minkä osamahdollistajana saattaa olla myös pitkä esityskausi – jos näin on niin hurraa Cirkolle!

Ankea beessinsävyinen värimaailma yhdistettynä surrealistiseen meininkiin tuo vahvasti mieleen Saara Turusen näytelmän Tavallisuuden aave. Samanlainen surumielinen tunnelma on myös tässä esityksessä: asiakaspalautetta vastaanottavan henkilön suu on esimerkiksi vääntynyt outoon hymyä muistuttavaan irvistykseen, joka myöhemmin paljastuu johtuvan öisestä erostressin aiheuttamasta hampaidennarskuttelusta – aidoksi ilo muuttuu vasta kun hänet patistetaan sairaslomalle. Esitykseen sisältyy humoristisia elementtejä, kuten silloin kun piirtoheitin ei toimi, ja toimistohenkilökunta päätyy esittelemään myyntikäyriä livenä vaativissa akrobaattisissa asennoissa, mutta komedia se ei varsinaisesti ole, sillä surumielisyys leijuu kaiken yllä. Loppujen lopuksi kaikki vain kaipaamme rakkautta ja nähdyksi tulemista.

Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen on aidosti virkistävä teos, joka on kaukana perinteisestä temppusirkuksesta jossa esiintyjät vuorollaan esittelevät taitojaan. Tuskin tulen muistelemaan esitystä vuosien päästä, mutta ehdottoman viihdyttäviä, vinksahtaneita hetkiä se tarjoaa. Miinusta ainoastaan Cirkon Maneesi-salin uskomattoman epämukaville penkeille, joiden johdosta kiemurtelin esityksen loppupäässä kuin esiintyjät lavalla konsanaan mukavaa asentoa etsien.

Sivuhenkilöt: Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen Cirkossa Suvilahdessa vielä pe 20.9. sekä su 22.9.