Postaus sisältää spoilereita.

Viikko sitten Netflixiin ilmestyi dokumentti toissavuotisesta eeppisen epäonnistuneesta kohufestarista Fyre Festival. Näin tapahtumatuottajana keissi kiinnostaa ammatillisessakin mielessä, mutta kyseessä on niin erikoinen tapaus että dokkari viihdyttää, kuumottaa ja hämmentää takuuvarmasti muitakin katsojia, ammatista riippumatta.

Fyre Festival oli siis rikkaiden nuorten luksusfestarina markkinoitu tapahtuma pari vuotta sitten, jonka oli tarkoitus tapahtua yksityisellä paratiisisaarella Bahamalla ja jossa festarikävijöiden oli tarkoitus yöpyä luksushuviloissa, ajella vesiskoottereilla ja juoda huippumallien kanssa. Tapahtuma oli markkinoitu huippumallien ynnä muiden vaikuttajien kautta yhdellä yksinkertaisella Instagram-postauksella oranssista neliöstä joka oli varustettu ”Nähdään Fyre Festivalilla” -tyyppisellä selitteellä – ja se myi loppuun hetkessä. Harmillista vain, että kenelläkään ideanikkareista ei ollut juurikaan kokemusta tapahtuma- tai festivaalijärjestämisestä ja organisoinnin puolelta kaikki menikin aivan myttyyn.

Dokumentissa kerrotaan kiinnostavasti kahtakin eri tarinaa. Ensinäkin on kertomus siitä, mitä tapahtuu kun porukka, jolla ei ole festarijärjestämiskokemusta, päättää järjestää, ei pelkästään festivaalin, vaan festivaalin kaukaisella saarella, jossa ei ole infraa, vettä, vessoja, majoitusta, tai juuri mitään muutakaan mitä nyt festari yleensä tarvitsee. Paikalliset valjastetaan hommiin ja he valitettavasti myös joutuvat maksumiehiksi – dokumentin loppupuolella tulee itku katsojallekin, kun paikallisen rantaravintolan pitäjä kertoo menettäneensä kaikki säästönsä jouduttuaan maksamaan omasta pussistaan kaikille työntekijöilleen kun festivaaliorganisaatiolta ei luvattuja rahoja kuulunutkaan. (Tähän sivuhuomiona: gofundme:ssa on kyseisen ravintolanpitäjän kampanja festivaalin aiheuttamien kulujen kattamiseksi, johon on lahjoitettu 11 päivän aikana jo 190 000 dollaria.) Jo tämä tarina on älytön ja toimii hyvänä oppikirjaesimerkkinä siitä miten tapahtumaa ei kannata järjestää. Tai oikeastaan, miten mitään bisnestä ei kannata pyörittää: mukana on kaikki mahdolliset huonon johtamisen mallit manipuloinnista palkan jäädyttämisellä uhkailuun sekä seksuaalisen häirintään.

Toinen leveli tarinaan tulee sen jälkeen kun festivaali on jo pr-katastrofin myötä kuopattu, ja vihaiset ja pettyneet festarikävijät on saatu vihdoin lennätettyä kotiin. Tämä tarina kertoo festarin perustajasta, Billy McFarlandista, joka sittemmin tuomittiin 6 vuodeksi vankeuteen, ja jonka taustalta paljastui vasta festivaalin jälkeen massiiviset huijausoperaatiot. McFarland on selkeästi patologinen valehtelija ja pyrkyri, joka onnistui saamaan puolelleen uskomattoman määrän rahoittajia, ja vielä ollessaan FBI-tutkinnan alaisena Fyre Festivaliin liittyvistä asioista, hän perusti uuden huijausbisneksen kaupitellen olemattomia lippuja isolla rahalla mm. Met Galaan. Dokumenttia katsellessa ei voi kuin ihmetellä, miten karismaattisena ja itsevarmana pidetty tyyppi onkin saanut ihmiset niin täydellisesti koukutettua: festaria järjestävässä tiimissä oli mukana parikin tapahtuma-alan ammattilaiselta vaikuttavaa ihmistä, joilla on ollut selkeästi ennakkoluulonsa, mutta jotenkin McFarland sai heidätkin jonkinlaisen joukkohysterian valtaan vakuutellen kaiken olevan kunnossa ja käskemällä ongelmakohtiin keskittyviä työntekijöitä ”olemaan ratkaisukeskeisiä, ei ongelmakeskeisiä”. LOL.

Fyre – luksusfestivaali, joka lässähti on hämmentävä jännitysnäytelmä, jonka aikana ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Taas on todistettu että totuus on tarua ihmeellisempää, ja että maailmassa todella on jotain vähän vialla, että jotain tällaista voi käydä.

Dokkari on katsottavissa Netflixissä.