Päivä Barcelonassa

Piipahdin parin päivän työmatkalla Barcelonassa toissaviikolla, minkä osalta kirjoitinkin jo mainiosta ekohotellista, jossa majoituin. Työkuvioiden lisäksi minulla oli kaupungissa n. 2 kertaa puoli päivää vapaa-aikaa, mikä oli tietysti aivan liian vähän tuolle ihanalle kaupungille, mutta onneksi olen ollut Barcelonassa jo aiemmin ja tuolloin oli runsaasti aikaa tutkia kaupunkia. Tässä siis täsmäohjattu, käveltävissä oleva yhden päivän vinkkilista Barcelonaan!

Nappaa aamulla metro yliopiston alueelle eli Universitat-pysäkille. Syö aamiainen Brunch & Cake -kahvilassa (Carrer d’Enric Granados, 19), jolla on useita toimipisteitä ympäri kaupunkia. Listalla on toinen toistaan herkullisemman kuuloisia kakkuja, smoothieita sekä brunssiherkkuja, jotka toimivat hyvin jopa lounaana.

IMG_5101.jpg

Brunch & Caken mm. avokadoa, maissia, lohta ja edamamepapuja sisältänyt nuudelibowl sekä kaakaopapu-kookosmaito-smoothie.

Kun vatsa on täynnä, on aika käydä shoppailemassa! Yliopiston tuntumassa on useampikin mahtava vintage-kauppa, näistä mainittakoon Holala! sekä Flamingos Vintage. Holala! (Carrer dels Tallers, 73) myy pääasiassa vintagea, mutta Flamingosin (Carrer dels Tallers, 31) yläkerrasta löytyi myös uusia suunnittelijoiden merkkejä, ja alakerrassa oli maksa-painon-mukaan -kirppis.

IMG_5136.jpg

Vintagelöytöjä Holala!:ssa

IMG_5154.jpgFlamingosin yläkerrasta löytyi myös uutta design-muotia.

Barcelonan modernin taiteen museo MACBA (tai ainakin sen museokauppa) on aina visiitin arvoinen, mutta tällä kertaa suosittelen vierestä löytyvää  kulttuurikeskus CCCB:tä (Carrer de Montalegre, 5), jossa oli meneillään erittäin hienosti toteutettu Stanley Kubrick -näyttely. Näyttelyssä oli jokaselle Kubrickin elokuvalle oma huone, jossa näytettiin 1-2 ikonista kohtausta ja lisäksi jokaisesta leffasta oli mukana poistettuja kohtauksia, behind-the-scenes-materiaalia sekä alkuperäistä rekvisiittaa, lavastusta ja puvustusta. Esimerkiksi Hohdon kuumottavien kaksostyttöjen mekot olivat näytteillä sekä 2001: Avaruusseikkailun lavasteiden pienoismalleja. Visuaalinen, todella upeasti toteutettu näyttely on kiinnostava vaikkei mikään Kubrick-fani olisikaan! Näyttely on auki 31.3.2019 saakka, sisäänpääsy 6 €.

IMG_5139.jpg

Suosittelen CCCB:n Kubrick-näyttelyä myös kaikille ei-Kubrick-faneille!

Lounaspaikaksi suosittelen ihanaa Flax&Kale-kahvilaa, jolla on myös useampi toimipiste eri puolella kaupunkia. Carrer dels Tallers, 74b -osoitteessa sijaitsevassa kahvilassa voi istua vaikka terassilla. Gluteenittomaan ja vegaaniseen ruokaa painottuvasta kahvilasta saa ihanaa all day brunch -tyyppistä ruokaa ja kahvila toimii myös tosi ihanien erikoismehujen jälleenmyyjänä. Vahva suositus ihanan raikkaalle pink pitaya bowlille!

IMG_5089.jpg

Kävin reissun aikana myös toisessa Flax&Kale-kahvilassa, joka oli tosi tunnelmallinen sisustukseltaan.Flax&Kalen omia mehuja löytyi lähes jokaista kuviteltavissa olevaa yhdistelmää.

Loppupäiväksi voi suunnata Barri Goticiin eli Barcelonan vanhaan kaupunkiin. Barri Gotic on tietysti ihanien pikkukauppojen ja baarien mekka, jossa voi hyvin viettää muutaman tunnin vaellellen ja kahviloissa notkuen. Visiitin arvoinen on esimerkiksi paikallisten suunnittelijoiden tavaraa myyvä La Nostra Ciutat (Carrer del Pi 11), josta sai mm. aivan superihania kännykänkuoria tai erilaisia graafisia tuotteita kuten julisteita ja kalentereita.

IMG_5095.jpgIMG_5096.jpg

La Nostra Ciutatin ihanat värikkäät kännykänkuoret!

Illallispaikaksi voin suositella Bornin alueella sijaitsevaa ravintola Saleroa (Carrer del Rec, 60). Born on yöelämästään tunnettu kaupunginosa, mutta Salero sijaitsee vähän epäilyttävän näköisellä kujalla ja oli ainakin käyntikerrallamme tosi rauhallinen – tosin saavuimmekin perjantai-iltana syömään klo 21 mikä paikallisten mittapuulla on tosi aikaisin. Kasvispainotteista fuusioruokaa tarjoavan ravintolan listalla oli paljon vegaanivaihtoehtoja – annoksia kannattaa ottaa vaikka useampi alkupalaksi jaettavaksi, sillä varsinaiset pääruuat ovat suhteellisen pienikokoisia, mutta erittäin maukkaita!

Marraskuun alku oli muuten myös mainio aika Barcelonan visiitille – turisteja kaupungissa oli ”vähän” (eli silti aika paljon), mutta säät Suomen marraskuuhun verrattuna mukavat n. 17-19 astetta päivästä riippuen. Yhdelle päivälle osui jopa niin kiva auringonpaiste, että sain istua terassilla t-paidassa, vaikka mitkään rantakelit eivät kyseessä ollutkaan.

Kulttuuri Matkat

The struggle is real: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

sisko savonlahti.jpg

Sain vihdoin käsiini syksyn hypetetyimmän teoksen, Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -romaanin! Kirja on nopealukuinen ja hotkaisin sen parissa päivässä (ehkä siksi kirjan varausjono liikkui huomattavasti nopeammin kuin muiden tällä hetkellä jonottamieni kirjojen).

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on kuvaus yhdestä helsinkiläisen kolmekymppisen sinkkunaisen vuodesta. Parisuhde on juuri päättynyt, ura ei ole kovinkaan lennokas, rahat eivät riitä, jotain pitäisi tehdä, jonkin pitäisi muuttua. Ehkä matka New Yorkiin ratkaisee asian? Ehkä Tinderissä kohdattu Niilo onkin juuri se oikea? Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu?

Kyseessä ei ole varsinainen kasvukertomus, koska kasvua vuoden aikana ei ehdi juurikaan tapahtua: sen sijaan kirja on täydellinen snapshot nykypäivän (lue= someajan) naisen elämään. Luvut ovat lyhyitä ja usein yhden luvun aiheena on joku yksi kohtaaminen, ilmiö tai ajatus, ja monet tilanteet muistuttavat meemejä. Mielikuvaan saattaa vaikuttaa sekin, että seuraan Savonlahtea Instagramissa, ja hänen storynsa on täynnä erilaisia meemejä ja lyhyitä, samanlaisella lakonisen sarkastisella huumorilla höystettyjä videoita kuin millä kirjakin on kirjoitettu. Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on siis ehdottomasti ns. aikansa tuote. 

On olemassa ns. suuria teoksia, ja sitten on pieniä teoksia. Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on ehdottomasti jälkimmäinen. Se kuvaa tarkalla otteella sellaisia arkipäivän asioita, joista ”suurissa teoksissa” ei mainita mitään. Kuten miten jokainen todellakin tietää oman lähikauppansa valikoiman, ja sen, jos jotain lempituotettaan varten pitääkin mennä johonkin toiseen kauppaan – oli se sitten sipsit, kuten kirjan tapauksessa, tai joku muu herkku. Miten sinkkuna ollessaan kodin yksinkertaiset askareet kuten naulakon kiinnittäminen tuppaavat venymään koska pitäisi kutsua paikalle joku tuttu mies hoitamaan asian. (Okei, moni sinkku osaa hyvin hoitaa nämä asiat itse, mutta minä en osaa.) Miten oikeasti vaatekaapissa voi olla vaatteita, jotka ovat jotain vähän hankalaa materiaalia, kuten silkkiä, ja siksi niiden käyttämistä välttelee, koska pelkää että ne joutuu pesemään, eikä yhtä silkkipaitaa ole mitään järkeä pestä yksinään, vaan pitäisi olla monta muutakin silkkivaatetta jotta koneen saisi täyteen. Miten Helsinki on valtavan pieni kaupunki ja miten kaduilla törmää jatkuvasti tyyppeihin joita kuvailee määreillä ”Tinder-Kimmo” tai ”se tyyppi jonka kanssa pussailin Oopperassa vuonna 2003” tai ”se tyyppi joka ghostasi minut kolmien treffien jälkeen ja sitten kuukautta myöhemmin ilmoitti tekstarilla seurustelevansa. Olemme kuitenkin nykyisin Linkedin-kontakteja”. The struggle is real: miksei näistä asioista siis puhuta enempää?

Ylipäänsä kirja kertoo asioista, joita ei oikein saisi sanoa ääneen. Ei saisi sanoa, että elämä on tylsää, tai että töissä on tylsää – ruuhkavuosikiirepuhe on vallitseva diskurssi. Itsekin aina ensimmäisenä kun joku kysyy, mitä kuuluu, vastaan että ”Ihan hyvää, on ollut aika kiire”, vaikkei olisikaan ollut mikään erityinen kiire. Kiire sanana vaan jotenkin liittyy siihen, että menee hyvin – vaikka minulla menee ihan hyvin kiireettömänäkin. Välillä, tai aika useinkin oikeastaan, elämä on tavallista harmaata putkea, mutta sitä ei saisi näyttää. Siksi onkin niin tärkeää, että tämä kirja on kirjoitettu.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on nopealukuinen, hauska, terävä, samastuttava ja vähän surullinen. Päähenkilön saamattomuus ja ”näköalattomuus” varmasti jakavat mielipiteitä, mutta itse koen tärkeäksi sen, että vaihteeksi kuvataan sitä, miten jatkuvat epäonnistumiset lamaannuttavat ja suorastaan kannustavat jäämään sänkyyn. Ettei jokainen tarina ole sitä samaa ”vaikeuksien kautta voittoon” -narratiivia, jota useimmissa kirjoissa ja medioissakin kerrataan.

Sisko myös kirjoittaa aiheeseen liittyviä mahtavia kolumneja Hesariin.

Kulttuuri Kirjat