Immersiivisen teatterin ABC: 13. tunti
Vallilaan on ilmestynyt ovi. Sen takaa avautuu erikoinen maailma, jossa tutut satuhahmot seikkailevat vinksahtaneissa rooleissa ja kaiken keskellä olet, sinä, katsoja. Saat liikkua isossa tilassa miten haluat, lähteä kesken kohtauksen tai seurata jotain tilannetta pidempään. Voit maistaa pöydällä olevia makeisia, istua nojatuoliin lukemaan kirjaa tai osallistua näyttelijöiden kanssa noppapeliin.
Teatteri Vapaan Vyöhykkeen 13. tunti on tässä mittakaavassa ensimmäinen Suomessa tehty immersiivinen teatteriesitys. Olen kirjoittanut immersiivisestä teatterista aiemminkin mm. Lontoossa näkemieni esitysten yhteydessä, ja Iso-Britanniassa immersiivisyys onkin nykyään melkein ennemminkin normi kuin kuriositeetti (mikä kuulemma alkaa paikallista taideväkeä jo vähän kyllästyttää). Immersiivisen teatterin pioneeriryhmä Punchdrunkin teos Drowned Man on tähän päivään asti hienoin ja vaikuttavien teos minkä olen koskaan kokenut, ja siksi sydäntä särkeekin kun tiedän, että sen monivuotinen esityskausi Lontoossa on jo päättynyt. Mutta ei hätää, pikkuhiljaa immersiivisyys saa jalansijaa Suomessakin!
Teatteri Vapaa Vyöhyke on vallannut esityksellään 555 neliömetrin tilan, joka on oikein hienosti ja yksityiskohtaisesti lavastettu useiksi erilaisiksi tiloiksi. Teatteriryhmä on selkeästi Punchdrunkinsa nähnyt: monia tismalleen samoja elementtejä on tuotu 13. tuntiin, ja välillä aika onnistuneestikin. Esityksestä on vaikea puhua pilaamatta sitä, mutta immersiiviseen teatteriin tottumattomattomalle katsojalle annan yhden vinkin. Kyseessä ei ole luonnollisestikaan ainoa tai oikea tapa kokea immersiivistä teatteria, ja monet tykkäävät liikkua paljon vapaammin, mutta jos mielesi on kuten minun, eli fiksaantunut narratiivin etsimiseen, kannattaa antaa hahmoille aikaa ja alkaa seurata jotain yhtä hahmoa. Varsinkin alussa tekee mieli kurkistaa jokaisen kulman taakse ja vaeltaa huoneesta toiseen, mutta itse saan esityksistä aina eniten irti kun seuraan yhtä hahmoa ja annan tämän johdattaa maailman läpi. Esityksen aikana ehtii sitäpaitsi seurata useampaakin hahmoa. Ja parhaassa tapauksessa jonkun tarina jää kesken, jolloin haluaa ehkä palata esityksen maailmaan vielä jokin toinen ilta (Punchdrunkin teosten ympärille on kerääntynyt valtava internetfanijoukko, jotka vaihtavat vinkkejä ja vertailevat kokemuksia – jotkut ovat nähneet esitykset kymmeniä kertoja).
Punchdrunkin maailman laajuuteen ja moniulotteisuuteen 13. tunti ei yllä, mutta se lieneekin mahdotonta ja vertailu siihen varmaankin epäreilua. Teatteri Vapaa Vyöhyke on kuitenkin kunnianhimoisesti luonut erityisesti lavastuksellaan hienon maailman, jota kelpaa ihastella. Suosittelen esitystä kaikille, joita immersiivinen teatteri kiinnostaa. Ja vielä yksi vinkki: jos kohtaat näyttelijän katseen, älä käännä katsetta pois. Parhaassa tapauksessa saatat saada minttuviinashotin.
