Anna Puu Olohuoneklubilla
Miltä tuntuisi osallistua festareille villasukat jalassa, viinilasi kädessä, sohvannurkkaan käpertyen? Olohuoneklubilla se on mahdollista – tavallaan. Kulttuuriarenaa Gloriassa n. kerran kuussa järjestettävä sympaattinen Olohuoneklubi on nimestään huolimatta enemmän yhden illan minifestari, kuin niinkään klubi. Tila on sisustettu nojatuolein ja sohvin, ja lavalle tuotu kirjahylly, jukkapalmuja, jalkalamppu ja kuvaputkitelkkari – kaikki mitä olohuoneeseen kuuluukin. Klubin konseptiin kuuluu, että jokaisessa illassa on yllätyspääesiintyjä, ja viime keväänä näitä yllärivieraita ovat olleet mm. Scandinavian Music Group, Egotrippi ja Pariisin kevään Arto. Ei siten, että ”lämppäreissäkään” olisi valittamista. Keskiviikon 28.9. esiintyjinä olivat Jonna Tervomaa, Anna Puu sekä Pimeys. Ennen varsinaista pääesiintyjää nähtiin vielä yllätysvieras, eli Ellinoora (jonka Leijonakuningas oli kesäni pahin korvamato), ja pää-pääesiintyjänä lavalle nousi Olavi Uusivirta. Aikamoinen kattaus siis vaatimattomalla 20 € lippuhinnalla.
Klubin kotoisaan tunnelmaan sopivat intiimit keikat ja artistit pääasiassa esiintyvätkin jollain tapaa kevennetyllä kokoonpanolla ja puoliakustisesti. Olavi oli esiintyjistä ainoa, joka sai kokonaisen bändin taustalleen. Tunnelma yleisössä oli alusta lähtien tosi lämmin, ihan kuin olisi ollut yhtä suurta perhettä esiintyjien ja muun yleisön kanssa. Yleisöstä huudeltiin rennosti lavalle ja esiintyjät jutustelivat leppoisasti yleisön kanssa biisien välissä. Yhteislaulultakaan ei vältytty. Alakerran baarissa myytiin kakkua.
Ilta kesti kokonaisuudessaan reilun 5 tuntia, mikä on paitsi klubi-, myös arki-illaksi aika pitkään. Saavuimme sen verran myöhässä, että istumapaikat niin alakerran löhösohvilta kuin yläkerran tuoleiltakin oli jo viety, ja jo Ellinooraan mennessä seisoskelu alkoi tuntua jaloissa. Lähdimmekin puolivälissä Olavin keikkaa, kun kello alkoi lähennellä puolta kahtatoista ja jalat eivät enää kantaneet. Seurusteluun Olohuoneklubi ei myöskään ole paras vaihtoehto, sillä vaihdot bändien välillä ovat lyhyet, vain 15 minuuttia, mikä menee pitkälti vessajonossa tai baaritiskillä, ja musiikkia kuunnellaan hartaasti – kuten asiaan toki kuuluukin. Sitä vanhaa kaveria, jota ei vuoteen ole nähnyt, ei siis tänne ehkä kannata tuoda tai jää kuulumiset vaihtamatta.
Suosittelen klubia ehdottomasti musadiggareille: tunnelma klubilla on oikeasti ainutlaatuinen ja niin artistit kuin yleisökin nautti täysillä. Kannattaa kuitenkin saapua ajoissa, jotta saa sohvapaikan: muuten viiden tunnin musiikkimaraton tuntuu jopa vanhalle musiikkitieteilijälle melko raskaalta.
Seuraava Olohuoneklubi ke 19.10. Tuolloin esiintymässä mm. Aino Venna sekä Mopo & Ville Leinonen.
