Vedenpaisumus aloittaa Lyran kirjat -trilogian
Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia oli nuorempana yksi lempikirjoistani (tai kirjasarjoista). Pullmanin luoma maailma vangitsi, erityisesti jännittävät daimonit, eräänlaiset ihmisten aina mukana kulkevat sieluneläimet, joista ei voi kovin kauaksi mennä, kiehtoivat. Viime syksynä trilogia palasi taas otsikoihin HBO:n kunnianhimoisen His Dark Materials -sarjan myötä. Vaikka ykköskausi olikin pettymyksekseni aika laimea (tai ehkä juuri sen takia!), aloin miettiä Universumien tomun uudelleenlukemista. Löysin kuitenkin Storytelistä Pullmanin uuden Vedenpaisumus-kirjan ja kävin innolla sen kimppuun.
Vedenpaisumus aloittaa uuden Lyran kirjat -nimisen trilogian, joka sijoittuu aikaan ennen Universumien tomun tapahtumia. Vedenpaisumuksessa Lyra on vasta pieni vauva, ja kirjassa kerrotaan hänen elämänsä ensi vaiheista. Päähenkilö on nuori Malcolm, joka työskentelee perheensä pubissa Thames-joen varrella, ja avuliaana ja uteliaana poikana käy auttelemassa usein läheisen luostarin nunnia. Luostariin tuodaan orpo pikkuvauva, Lyra, daimoninsa Pantalaimonin kanssa. Pian Malcolm huomaa, että Lyrasta on koko joukko kiinnostuneita, joiden motiivit ovat epäilyttäviä. Malcolm tutustuu myös Oxford Street -nimiselle ryhmittymälle työskentelevään aletiometritutkijaan Hannahiin, jonka rooli vielä ainakin näin kirjasarjan ensimmäisessä osaksi jää hieman epäselväksi.
Kirja jakaantuu selvästi kahteen osaan. Alkupuolella pedataan tapahtumia ja tutustutaan henkilöihin. Loppuosa on vauhdikas pakomatka läpi tulvivan kaupungin pienellä veneellä, ja mukaan mahtuu taikuutta ja selkeitä fantasiaelementtejä. Toisin kuin voisi luulla, pidin alkupuolesta enemmän. Vaikka se oli vauhdiltaan verkkaisempi, sen yllä leijui vedenpaisumuksen uhka piinaavana ja painostavana. Loppupuolen pakomatka oli väsymykseen asti täynnä vauhtia ja vaarallisia läheltä piti -tilanteita,minkä koin uuvuttavaksi.
Vedenpaisumuksesta on vaikea sanoa kovinkaan paljon yksittäisenä kirjana, sillä se on erittäin selvästi sarjan ensimmäinen osa. Itsenäisenä teoksena se ei olisi kovin kiinnostava, ja kirjassa ylipäänsä aloitetaan ihan liian monta juonilankaa, jotka jäävät auki. Toistaiseksi myöskään henkilöhahmot eivät ole kovinkaan kiehtovia. Jään kuitenkin innolla odottamaan miten Lyran tarina jatkuu.