Museoterveisiä
HAM eli Helsinki Art Museum avautui rytinällä viime syksynä entisen Tennispalatsin taidemuseon tiloihin. En muista käyneeni Tennispalatsin museossa ehkä kertaakaan, joten kasvojenkohotus on selkeästi tehnyt museolle valtavan hyvää. HAMista kun on kohkattu avajaistaan lähtien, ja tunsinkin itseni valtavan huonoksi kulttuuriystäväksi kun suuntasin kohti museota vasta nyt, Ai Weiwein kehutun näyttelyn viimeisenä viikonloppuna. Ai Weiwein lisäksi museossa oli näytillä Tove Janssonin sekä Karoliina Hellbergin näyttelyt, sekä HAM Mix-näyttely, jossa on parhaita paloja museon kokoelmista. Tove ja Ai Weiwei sisältyivät pääsylipun hintaan, Mixiä sekä HAM Galleriassa ollutta Hellbergiä pääsi katsomaan maksutta.
Kiinalaisen, kantaaottavan ja maastaan poistumiskiellossa pitkään olleesta Ai Weiweistä on tietysti kirjoitettu valtavasti. Helsingissä nähdyn näyttelyn teemana oli puu, mutta itselleni tuli silti yllätyksenä miten ”puuseppyys”, ts. craftmanship korostui töissä. Moni teoksista oli varsin isokokoinen, ja niissä oli käytetty harvinaisia puulajikkeita kuten huali- ja tielipuuta. Teosten poliittisuus tulikin lähinnä esille niitä taustoittavissa teksteissä. Näyttelyssä olisi hyvin voinut vaeltaa nauttien isojen teosten kauneudesta ja jopa seesteisyydestä, tuntien itsensä pieneksi kuin suuressa jalopuumetsässä. Moneen teokseen tulikin teostekstin luettuaan toinen (ja yleensä kuumottava tai ikävä) kerros, kuten Jätesäiliö-teoksessa, joka kommentoi Kiinassa jätesäiliöön lämmittelemään menneiden nuorten kuolemaa.
Tove Janssonin näyttely oli pieni mutta valloittava. Kahteen huoneeseen mahtuva näyttely koostuu pääasiassa kahdesta isosta juhla-aiheisesta freskosta, sekä toisessa huoneessa olevista Muumi-kuvituksista. Vaikka Muumit ovat aina Muumeja ja siksi ihania, oli näyttelyn suurin anti ainakin itselleni juuri valtavan hienot freskot, joista toinen kuvasi idyllisiä maaseudun puutarhajuhlia, toinen hienostuneita ja hieman paheellisia kaupunkijuhlia.
HAM Galleria toimii ajankohtaisen nykytaiteen areenana, jonne kuka tahansa saa hakea töillään. Viimeistä viikonloppua Galleriassa oli esillä Karoliina Hellbergin töitä, joista miellyttivät erityisesti suurikokoiset (taas tykkäsin suurista töistä, onkohan minulla joku kokofetissi?), värikkäät työt. Jostain syystä tuli tunne, että jos omistaisin sellaisen ison valkoseinäisen talon esim. Santorinin saarella, niin sen seinillä olisi juuri tuollaisia isoja, värikkäitä tauluja.
HAM on museoksi sopivan kokoinen ja siksi myös yleisöystävällinen. HAM tuntuu myös modernilta: aulasta löytyvät muistilapunomaiset vihjeet kehottavat katsomaan teoksia uusin silmin, museoselfieiden ottoon suorastaan kehotetaan ja myös vessasta löytyy taidetta. Eräs kaverini kuuluu HAMin ystäväklubiin, ja on sen kautta muun muassa päässyt Toven näyttelyn yksityisopastukselle ennen näyttelyn avautumista. Erilaiset ystävä- ja kanta-asiakasohjelmathan eivät sinänsä eivät ole museoissa mikään uusi juttu, mutta HAMin ystävyys on ilmaista – hiphei! Siksi minäkin liityin heti ystäväksi.
Museon aulassa kehotetaan tutkimaan taidetta uusin silmin ja eri näkökulmista.
Loppujen lopuksi löysin lempitaideteokseni museon vessasta.
