Pieni Kanarian matkaopas

Näkymät Tasarten laaksoon

Näkymät Tasarten laaksoon kattoterassiltamme.

Haluaisin ajatella, että olen spontaani ihminen. En kuitenkaan ole: erityisesti talvisin spontaaniuteni katoaa jonnekin talviunille ja minun kanssani pitää sopia tapaamisia viikkotolkulla etukäteen jotta tuntuu että ”jaksan” ja olen ”henkisesti valmistaunut”. Siksipä viime viikolla yllätin itseni kun ostin 18 tunnin varoajalla äkkilähdön aurinkoon – minnepä muualle kuin Las Palmasiin, Gran Canarialle. Matkakumppanin kanssa ajatuksella äkkilähdöstä oli jo toki hieman etukäteen leikitelty, ja planeetat olivat sikäli kohdillaan että uudet työt alkavat vasta maaliskuussa ja näin ollen kalenterissa oli sopivasti tilaa. 

Aluksi hävetti kertoa ystäville: Kanarialle, minä, pakettimatkojen suuri vastustaja ja oman elämäni suuri seikkailija ja backpackeri?! Mutta nyt aion rehellisesti julkistaa, että Kanaria yllätti erittäin positiivisesti. Kun pysyy kaukana itse Las Palmasista ja välttelee muutenkin suurimpia turistikeskittymiä, niin pieneltä saarelta löytää aivan valtavan hienoja paikkoja! Saarella on hienoja hiking-mahdollisuuksia, joten luonnossa vaeltelusta nauttiville kohde on oikeasti erittäin hyvä vaihtoehto. Auto on saarta tutkimaan halajavalle must. Koko saaren puolelta toiselle ajaa helposti puolessatoista tunnissa ja omalla autolla vuorten väliin jäävien laaksojen ja pikkukaupunkien tutkiminen onnistuu vaivattomimmin. 

Olimme tosiaan vuokranneet auton, jonka saimme lentokentältä ja ajoimme suoraan länsirannikolle Tasarten kylään, jossa sympaattinen hippihostellimme Blablabla odotti. Onnekkaan ylibuukkauksen ansiosta saimme kuitenkin käyttöömme kokonaisen asunnon, jonka kolmelta kattoterassilta avautui mahtavat näkymät laaksoon. Tasarte oli hyvä paikka turisteja karttelevalle, ja se toimi hyvänä lähtöpisteenä päiväretkille ja vaikka patikoinnille. Itse kylässä ei kuitenkaan ole varsinaisesti tekemistä: kylän ainoa ravintola sulkeutuu kuudelta illalla. 

Näin jälkiviisaana suosittelisinkin loman kiintopisteeksi viehättävää Puerto de Moganin satamakaupunkia. Puerto de Mogan on sopivan kaukana suurimmista hotellikeskittymistä, ja se on sijainniltaan täydellinen lähtöpaikka saaren tutkiskelulle. Monipuolisesta pikkukaupungista löytyy satama-alue, jossa voi ihastella hienoja purjelaivoja tai napata kyydin merille, jos sellainen kiinnostaa. Sataman lähialue on superkaunis: valkoiset, rönsyävin kukka-asetuksin ja parvekkein varustetut talot muistuttavat jostain syystä Meksikosta (ja suuri osa niistä on vuokrattavissa!). Kaupungin ranta on myös hiekkapohjainen, toisin kuin monen muun pikkukylän kivirannat.

Puerto de Mogan

Puerto de Moganin sympaattinen satamakaupunki.

Jos matkailijalla on auto käytössä, kannattaa myös ehdottomasti suunnata vuorille! Artenaran eriskummallinen pieni kylä on saaren korkeimmalla sijaitseva kaupunki, ja sen huomaa viimeistään pieniä mutkittelevia (hieman kuumottavia) vuoristopolkuja yhä korkeammas ajaessaan. Satuimme Artenaraan päivänä, jolloin koko kylä oli sadepilven sisässä: ilma leijui pientä sadepisaraa ja näkyvyys oli varsin huono. Silti kylä valloitti. Suuri osa kaupungin asutuksesta on rakennettu vuoren sisään, ja moni liikkeistä ja ravintoloista on yhä luolan sisässä, siten että vain julkisivu on rakennettu luolan suun peitoksi. Luola-asumista esittelevä sympaattinen luolamuseo oli maksuton ja myöskin käynnin arvoinen. Saaren keskiosan vuorilta löytyy myös Tejedan kylä, joka on kuuluisa kirsikankukistaan. Molempien ympäristössä on hyviä sekä lyhyempiä että pidempiä patikkareittejä.

 

Artenaran luolamuseo

Artenarassa monet asuvat esihistorialliselta ajalta perua olevissa luolissa, jotka ovat varustettu nykyajan mukavuuksin. Luola-asumiseen pääsi tutustumaan mm. maksuttomassa pikku museossa.

Jos vesiurheilu kiinnostaa, sekä saaren pohjois- että eteläosista löytyy hyviä surffimestoja. Surffausta varten ”jouduimme” Maspalomasiin, joka oli lomaviikon kohteistamme turistimaisin. Hiekkaranta on kuitenkin hiekkarantaa, ja Maspalomasin valtavalta hiekkadyynialueelta löytyy sopivasti myös rauhaisia nurkkia.

Kyllä, Gran Canaria yllätti iloisesti. Saarelta löytyy erittäin kauniita maisemia ja aitoja ja viehättäviä pikkukyliä, kunhan välttelee suurimpia turistipaikkoja, jotka lienevät itse Las Palmasin lisäksi juuri Maspalomas sekä Playa del Ingles. Suosittelen!

Puerto de Mogan

Puerto de Moganin viehättävät talot oli varustettu romanttisin parvekkein ja kukkaistutuksin.

Presa las Ninas

Presa las Ninasin kauniit maisemat.

Veneguerasin ranta

Veneguerasin ranta

Sateenkaari vuorilla

Sateenkaari kohtasi meitä vuorilta laskeutuessamme.

Los Azulejos

Päivittäin kotimatkalla näimme Los Azulejosin ”värivuoret”.

Suhteet Oma elämä Matkat

Korjaamo Kino ja Tanskalainen tyttö

img_7897.jpg

Noin 12 tuntia sen jälkeen kun olin kirjoittanut viimeisimmän postaukseni siitä kuinka jännää ja kutkuttavaa suunnitelmattomuus on, päädyin lyhyellä varoitusajalla töihin tutulle leffafestarille, nyt jo 15. kertaa järjestetylle DocPoint – Helsingin dokumenttielokuvafestivaalille. Kuukausi oli luonnollisesti kiireinen, ja siksipä vuoden alussa maalailemani kuvat lokoisista päivistä joululahjakirjojen ja kahvikupposten parissa eivät koskaan toteutuneetkaan. Nyt festivaali ja työrupeamani sen parissa on kuitenkin ohi, ja helmikuusta saa luvan tulla juuri sellainen – rento ja stressitön, mutta kuitenkin reipas, energinen ja kulttuuria pullollaan!

Kulttuurikuukausi käynnistyi kivasti keskiviikkona Korjaamo Kinon avajaisilla. Kulttuuritehdas Korjaamon monipuolista toimintaa täydentää uusi korttelikino, joka viettää avajaisiaan tänä viikonloppuna. Ohjelmistossa tulee olemaan kuulemma niin indie-leffaa kuin yleisön suosikkejakin, ja mikä ehkä hauskinta, saliin voi ostaa leffaevääksi sen perinteisen popparin lisäksi maukkaita tapaksia tai vaikkapa maitosuklaamoussea. Keskiviikkoisissa avajaisissa esitettiin neljän Oscarin ehdokas Tanskalainen tyttö. Elokuva pohjautuu David Ebershoffin samannimiseen kirjaan, joka puolestaan perustuu tositapahtumiin. 1900-luvun alun Kööpenhaminassa eläneelle Einar Wegenerille tehtiin yksi maailman ensimmäisistä sukupuolenvaihdosleikkauksista. Einaria/Liliä esittää Eddie Redmayne ja tämän uskomattoman lojaalia vaimoa Alicia Vikander. Elokuvan parasta antia ovatkin äärimmäisen vahvat näyttelijäsuoritukset, jotka kirvoittavat lopussa kyyneleetkin silmiin. Valitettavasti elokuva on turhan pitkä: varsinkin keskivaiheilla juoni junnaa paikallaan ja katse etsiytyy kelloon.

Töölöläinen elokuvateatteri on varmasti kaivattu lisä kaupunginosaan, ja tekniikaltaan ja katsomiskokemukseltaan nyt testatun Galleriasalin ei tarvitse hävetä vertailussa Finnkinon mukavia penkeille. (Orionin penkeille vertailukohtaa ei tietenkään löydy mistään.) Uudenkarhea sali tuoksui ikävästi uudelle autolle, mikä hieman haittasi hajuherkän ihmisen elokuvailtaa, mutta kyllästeinen tuoksu varmasti hälvenee muutaman ensimmäisen viikon sisään. Itse ainakin uskon löytäväni itseni Korjaamo Kinon penkistä pian uudelleenkin! Kinon tulevan ohjelmiston löydät täältä.

 

 

Suhteet Oma elämä Leffat ja sarjat Suosittelen