Opiskelijana ei pahemmin tule kaunokirjallisuutta luettua: sen opin jo yliopistoaikoinani, mutta olin sen ilmeisesti unohtanut, sillä ”opin” sen uudelleen tänä syksynä Leedsissä. Kurssikirjojen ja akateemisten artikkelien vastapainoksi tulee sen sijaan nollattua aivoja mm. Netflixin tarjontaa selaamalla, mutta romaaneihin, joiden parissa noin normaalisti rentoudun, ei tule tartuttua. Onneksi pari viime viikkoina tehtyä päiväretkeä tarjosivat paitsi irtioton esseetyöskentelystä, myös tilaisuuden napata kirja junamatkalle mukaan. Olin jo Lontoosta hommannut Dave Eggersin The Circle-nimisen kirjan, joka pomppasi museokaupan kirjahyllyltä silmään ehkä lähinnä kirkkaanoranssin kantensa vuoksi. Pidin myös Eggersin edellisistä kahdesta kirjasta, joten pidin romaania ns. varmana valintana.

The Circle kertoo Circle-nimisestä yrityksestä, joka on aloittanut sosiaalisena mediana ja nopeasti laajentunut tekemään melkein mitä vaan yksityisyyden vastaisia toimia, kuten pienenpieniä SeeChange-kameroita, joita kuka vain kansalainen voi asentaa minne vaan, ja verkon kautta näiden kameroiden tallentamaa kuvaa pääsee kuka vain tutkimaan. Kaikki yrityksen toimet perustellaan ”läpinäkyvyyden” periaatteella: varas ei halua tehdä rikosta tai poliitikko ottaa vastaan lahjusta jos tietää jäävänsä kiinni. Yrityksenä Circle valtavina kampuksineen, joista työntekijät löytävät kauppoja, kuntosaleja, hotelleja ja jokailtaisia bileitä, muistuttaa luonnollisesti Googlea. Kirjan päähenkilö on nuori ja naiivi Mae, joka saa unelmiensa työpaikan Circlestä ja ajautuu nopeasti avainpelaajaksi organisaatiossa ja sen suurimman mission, ”ympyrän sulkeutumisen”, toteutumista.

Lyhyesti sanottuna kirja oli hieman huono. Dialogi oli epäuskottavaa, henkilöt ärsyttäviä (erityisesti päähenkilö, joka toimi jatkuvasti typerästi, itsekkäästi ja epäloogisesti) ja kerronta amerikkalaistyylisen selittelevää, siten että henkilöiden motiiveja koko ajan selitettiin luotaamalla henkilöiden taustoja ja menneitä kokemuksia antamatta lukijan itsensä oppia tuntemaan henkilöitä ja heidän reaktioitaan. Mutta kirja oli myös helppo- ja nopealukuinen, sekä KUUMOTTAVA, mistä syistä teosta voikin jollain tasolla suositella kevyt kesälukeminen-osastolla, erityisesti dystopioiden ystäville. Tai miksipä ei muillekin. Itse sain kirjasta jälleen yhden kimmokkeen hylätä Facebook (mitä olen suunnitellut jo useamman vuoden, siihen silti koskaan vielä ryhtymättä). Circlen ideaalityöntekijä on nimittäin verkossa jatkuvasti läsnä, osana jopa työtekoaan, ja osallistumista keskusteluihin, kommentointia kuviin ja statuspäivityksiin mitataan PartiRank-asteikolla. Verkon ulkopuolella tapahtuvaa kanssakäymistä, kuten vaikka vanhempien luona vierailua, paheksutaan – ainakin jos siitä ei samalla kirjoita verkkoon. Circlen kuvitteelisista innovaatioista monia varmasti kehitellään jo jossain päin maailmaa, ja kuten kirjassa traagisesti todistetaan, jossain vaiheessa verkkoidentiteetin hylkääminen ja sosiaaliselta medialta ”piiloutuminen” voi käydä mahdottomaksi, ja sitä yrittävät nähdään antisosiaalisina menetettyinä tapauksina, joita tulee auttaa.

Joten: mikään kaunokirjallisuuden klassikko ei kyseessä ole, mutta kevyt ja viihdyttävä teos kylläkin, joka saattaa myös herättää muutaman ajatuksen internetajan tulevaisuudesta. Juoneltaan ja rakenteeltaan teos vaikuttaa myös aika helposti filmatisoitavalta – itse asiassa jotkut kohtaukset tuntuvat melkein elokuvaa silmällä pitäen kirjoitetulta – joten en yllättyisi lainkaan, jos myös leffaversio kirjasta pian ilmestyisi.