River Aire tänä aamuna.

Tänään Leedsissä tulvi. Monta päivää oli jo satanut ja tänä aamuna töihin lähtiessäni läheisen Kirkstall Bridgen alla virtaava joki oli noussut viereisen baarin terassille asti. Olin tulvasta aika yllättynyt, sillä Leedsin ja Suomen sateiden välillä tuntuu olevan selkeä ero. Silloin kun Suomessa sataa, niin silloin todella sataa. Sade saattaa myös kestää päiviä ja sen aikana on usein harmaata: kesää ennustelevaa ”aurinko paistaa ja vettä sataa” -meininkiä tavataan pääasiassa keväisin. Leedsissä sateet taas ovat kuurottaisia ja kevyitä. Rankkasade saattaa yllättää useasti päivässä mutta se myös usein laantuu nopeasti. Aurinko saattaa paistaa (täällä on yhä n. 15-asteista ja käytän vieläkin ns. alkusyksytakkiani) koko sateen ajan, joten kunhan muistaa kanniskella sateenvarjoa mukanaan niin kaikki on hyvin.

Myöhäistä syksyä on kuitenkin selkeästi ilmassa ja sen tunnistaa ”joulua edeltävästä kiireestä”. Joskin itselläni kiire tuntuu ajoittuvan marraskuuhun. Meneillään on Leedsin kansainvälinen elokuvafestivaali, jossa työskentelen kahden viikon ajan päivittäin venue-koordinaattorina, ja vaikka vanhana festarityöläisenä en varsinaisesti olettanutkaan että ehtisin yhteenkään leffanäytökseen, niin todettakoon se vielä ääneen: en ole 1,5 viikon aikana vielä nähnyt yhtään leffaa. Näille viikoille ajoittuvat myös koulun ”mid-terms”-tyyppiset deadlinet. Lukukausi on 14 viikon mittainen ja nyt ollaan sen puolivälissä, ja tämän kunniaksi kaikista kursseista on näillä main palautettavia ja loppuarvosanaan vaikuttavia esseepalautuksia. Ensi viikon maanantaina esimerkiksi pitäisi pitää case study-yrityksemme makro- ja mikroympäristöstä kahdenkymmenen minuutin presentaatio strategisen johtamisen kurssillemme.

Syksyisin tekee mieli juoda punaviiniä, vetäytyä kotioloihin, hengata ihanan pehmeissä porolegginsseissä sekä kuunnella syksymusiikkia. Perinteiseen syksy-playlistiini kuuluu mm. seuraavien artistien biisejä: Noel Gallagher’s High Flying Birds, MSMR, The Temper Trap, Zola Jesus sekä Sufjan Stevens. Tänään lisäsin soittolistaani myös biisejä tanskalaiselta Choir of Young Believersiltä. Olen varmaan maailman viimeinen ihminen joka tämän tajuaa, mutta mahtavan Silta-sarjan alkumusiikki on kyseiseltä bändiltä (jostain syystä luulin aika pitkään että biisi on Jose Gonzalesin – eikö muka ole ihan samanlainen ääni??), ja lyhyen tutustumisen jälkeen mm. Jag Ser Dig -biisi on soinut repeatilla Spotifyssani.

Mikäli ehdin Leedsin elokuvafestarin aikana joku päivä vielä näytöseenkin, niin lupaan kertoa elokuvista enemmän. Ohjelmistoon on päätynyt myös kaksi suomalaista leffaa: DocPointilla tammikuussa ensi-iltansa saanut hieno Hyvästi Afrikka sekä huikea Lovemilla, joka on kuulemma uponnut täällä yleisöön tosi hyvin. Toissapäivänä työvuorossa yksi vapaaehtoisistani kysyi minulta edustavatko nämä leffat erityisen hyvin suomalaista elokuvaa ja olin jollain tapaa hirveän iloinen siitä, että juuri nämä kaksi edustavat Suomea näillä festareilla 🙂