Pariisilainen sirkussyysloma
Yksi Briteissä asumisen ehdottomia bonuksia on halvat ja kätevät yhteydet muualle Eurooppaan. Dubliniin lentäisi tästä lähilentokentältäni halvimmillaan 20 punnalla (alle 30 euroa) ja 45 minuutissa. Toisaalta huippukätevä Eurostar-juna veisi Lontoosta suoraan Pariisiin hujauksessa. Lontooseen Leedsistä pääseminen on kuitenkin joko kallista tai aikaavievää (bussilla pääsee törkeän halvalla ja parin viikon päästä olenkin menossa viikonlopuksi Lontooseen – luksusta), joten päätin syyslomani tapauksessa ottaa lennot, vaikka lentämistä sinänsä voisikin yrittää vältellä. Olin siis viime viikolla 5 päivää lomailemassa Pariisissa. En ole koskaan ollut mikään suuri Pariisi-fani, mutta tällä kertaa olin matkasta innoissani jo pelkästään sinne suunnitellun ohjelman perusteella. Kaupungissa nimittäin oli sattumalta meneillään sirkusfestivaali, jonka puitteissa rakennettu useista teltoista koostuva sirkuskylä oli jo pelkästään miljöönsä takia vierailun arvoinen. Paikassa ei myöskään muita turisteja vilissyt ja kaikkien esitysten kieli oli ranska (ja ei, en puhu ranskaa). Onneksi matkakumppanini on ranskankielentaitoinen ja yritti parhaansa mukaan tulkata, ja pääosin sirkuksesta voi nauttia vaikkei dialogia ymmärtäisikään.
Sirkuskylästä löytyi mm. Liisa Ihmemaassa -inspiroituneita valtavia punaisia lyhtyjä.
Näimme yhteensä neljä esitystä, jotka olivat ihastuttavan erilaisia. Parhaaksi elämykseksi nousi Cheptel Aleikoum -nimisen ryhmän Le Repas eli illallinen, jossa suuressa sirkusteltassa yleisö istutettiin pitkiin pöytiin ja 3,5 tuntia kestäneen elämyksen aikana valmistimme itse porukalla ruokamme (pääsin mm. pilkkomaan porkkanaa ja kaalia, sekä vatkaamaan kermavaahtoa. Illan aikana käytiin myös pisimmän omenankuoririnkulan kuorintakisa ja koko homma luonnollisesti alkoi perusteellisella käsienpesulla.). Ruokalistalla oli punajuurikeittoa, pääruokana quinoaa ja kanapataa (tai vegemuhennosta kaltaisilleni) sekä keltuaisvaahtoa kinuskikastikkeella jälkiruuaksi. Punaviiniä ilmestyi pöytään pientä kelloa kilkuttamalla. Ruokalajien välissä ja valmistelujen aikana esiintyjät (niin sirkustaiteilijat, kokit kuin muusikotkin) viihdyttivät erilaisilla sirkusnumeroilla. Erityisen hienoksi esitykset teki esiintyjien läheisyys yleisöön: ilma-akrobatianumeroita tapahtui välillä alle puoli metriä päidemme yläpuolella. Esiintyjien varmuus teki kuitenkin vaikutuksen eikä missään vaiheessa tarvinnut arpoa, että saakohan tässä joku kohta jalasta päähänsä. Esitys onkin kuulemma kiertänyt Ranskassa jo useita vuosia, eikä ihme. Illan päätteeksi yleisö tiskasi ja kuivasi kaikki käytetyt astiat, samalla kun jammaili bändin soittaessa. Esitys menee ehdottomasti ”tämän tuotan vielä Suomeen” -listalleni.
Cheptel Aleikoumin esiintyjät asettelevat jälkiruokaa tarjolle.
Muita viikon kohokohtia oli opastettu kierros Orsayn museossa, joka sijaitsee vanhassa huikean hienossa rautatieasemarakennuksessa. Pelkästään museon arkkitehtuuri tekee siis käynnistä sen arvoisen – suosittelen ehdottomasti Louvrelle vaihtoehdoksi. Ja parastahan Pariisissa, kuten mielestäni melkeinpä aina matkoilla, oli vain käveleskellä ympäriinsä, poiketa viinille kivoihin baareihin ja istuskella kahviloissa. Koska olin käynyt kaupungissa jo muutaman kerran aiemmin, en kokenut enää painetta nähdä nähtävyyksiä, vaikka muutenkin kyllä harvoin jaksan jonotella muiden turistien joukossa. Leedsiin oli kuitenkin mukava myös tulla takaisin: syksy tuntuu vain kaunistuvan päivä päivältä eikä täällä edes sada niin usein kuin mihin olin jotenkin varautunut. Syksyn soundtrackiksi on juuri myös ilmestynyt ihanan Scandinavian Music Groupin Baabel – sen tahdissa lokakuuta eteenpäin!
Kaupunkinäkymiä Notre Damen suuntaan.
Orsayn museo entisellä rautatieasemalla.