Punavuorilovee
Ison Omenan tunnelmaa Brooklyn Caféssa
Olen ollut viimeiset kaksi vuotta töissä Punavuoressa sijaitsevassa toimistossa. Sitä ennen työpaikkani sijaitsi Lasipalatsilla, josta olin aivan fiiliksissä keskeisen sijainnin vuoksi, mutta Punavuoreen ”muutettuani” tajusin mistä kaikesta olin Lasipalatsilla jäänyt paitsi – Punavuori on täynnä mitä suloisempia pikku liikkeitä, joita voi hyvällä omatunnolla kutsua kivijalkaliikkeiksi. Ennen Punavuori-aikaani hoidin niin apteekki-, pesula- kuin kampaaja-asianikin erinäisissä kauppakeskuksissa: nyt vastaavat palvelut hoituvat työmatkalla jossain pienessä liikkeessä, jossa hyvän palvelun lisäksi saa asian nopeasti toimitettua sekä jollain tapaa hieman paremman mielen kuin kasvottomissa ketjuliikkeissä.
Nyt punavuoriaikaani on jäljellä enää kolme viikkoa ja tajusin yhtäkkiä viime perjantaina että eniten jään kaupunginosasta kaipaamaan ruokaa. Maailman paras nepalilaisravintola Annapurna menettää kanta-asiakkaan (erityisesti jään kaipaamaan torstain lounaslistalta löytyvää klassikkoannosta Sahi paneeria), samoin yltiökiireinen Deli Café Maya, jonne kuitenkin melkein aina löytyy järjestelemällä ja pienellä odotuksella pöytä, ja jossa pelkkä salaattipöytä riittää kunnon ähkyn aikaansaamiseen. Päätinkin yrittää käydä vielä viimeisen kerran kaikissa lempipaikoissani.
Perjantaina aloitin soveliaasti viimeisen lomaaedeltävän työpäivän baageliaamiaisella Brooklyn Caféssa, joka on nimensä mukaisesti kuin suoraan New Yorkista. Valikoimissa on baagelia täytteillä tai ilman, sekä muffinsseja, kuppikakkuja ja erilaisia juomia. Valitsin nykkiläiseen tyyliin unikonsiemenbaagelin tuorejuustolla sekä kahvin. Tuorejuustoa oli niin paljon että baagelia oli jopa hieman hankala syödä, mutta kyllä maistui.
Aamulatella Andantessa
Tänään join aamulatten kukkakauppa-kahvila Andantessa. Andante tarjoilee viikonloppuisin all day breakfastia, jollaisella olin viime syksynä (alin kuva). Tuolloin aamiaiseen kuului kahvin ja tuoremehun lisäksi avokadoruisleipää, karamellisoitua päärynää sekä korianterilla höystettyä salaattia, jugurttia granolalla ja hunajalla sekä muistaakseni myös joku pieni makea. Ruokalajit tuotiin pöytään yksitellen, mikä oli mukava poikkeus normaaliin buffet-meininkiin, ja aikaansai lisäksi sen, että lopetettuani olin aivan täynnä, vaikka koin etten ollut syönyt paljoakaan. Laadukkailla raaka-aineilla sekä pienillä twisteillä sai aikaan paljon: ”avokadoruisleipä” ei lainkaan riitä kuvailemaan kaikkia makuja mitä leivästä löytyi. Andantessa ehkä parasta on sisustuksen runsaus: pikkuisessa kahvilassa tekisi mieli vain käydä kuvaamassa kaikkia suloisia yksityiskohtia. Tänään kahvin kyytipojaksi meinasi tarttua vadelma mud cake, jota kärrättiin vitriiniin lattea siemaillessani, mutta jätin kuitenkin väliin koska olin menossa lounaalle. Täytyy siis yrittää vielä kerran ehtiä Andanteen ennen syyskuuta!