Ravistelkaa minua!
Blogini on pitänyt pitkään hiljaiseloa. En itse asiassa tiedä voiko yli vuoden mittaista taukoa edes kutsua ”hiljaiseloksi” kun jossain vaiheessa tuntui että blogi oli loppu ja sillä selvä. Blogin pitäminen vie aikaa, ja toisaalta olen taistellut sen kanssa että mitä voin kulttuurialan ammattilaisena sanoa taiteesta, yhteisössä jossa tunnen niin taiteilijat kuin tapahtumia tekevät tuottajatkin. Vuoteen on myös mahtunut paljon sellaista joka on tukkinut luovan väylän itsessäni, ja itse asiassa tätäkin kevättä olen leikkimielisesti alkanut kutsua vastoinkäymisten vuodenajaksi. Mutta synkistely sikseen. Pari päivää sitten ilmestyi suuren idolini Florence Welchin bändin Florence + The Machinen uusin levy, How Big How Blue How Beautiful. Nuorempana fanitin intensiivisesti sellaisia bändejä kuten Bon Jovi tai Hanson tai Spice Girls, ja aiemmin fanitus olikin jollain tapaa ”sokeampaa”. Riitti kun bändi oli tehnyt yhden levyn (tai biisin – tai no, oikeastaan riitti että oli hyvännäköisiä kundeja tai oli trendikästä tykätä jostain bändistä), ja kaikki jatkossa tulevat levyt olivat automaattisesti fanituksen perusteella hyviä ja ostopäätöksen arvoisia. Nykyisin lempibändejä on vaikea listata, sillä enemmänkin minulla on lempilevyjä, ja bändi tai artisti joutuu jokaisen uuden albumin kohdalla perustelemaan minulle yhä uudestaan, miksi juuri tämäkin levy on hyvä. Florence + The Machine on tähän kuitenkin poikkeus, sillä Florencea olen fanittanut aivan sokeasti siitä lähtien kun ensimmäistä kertaa kuulin Rabbit Heart -biisin. Ehkä se johtuu siitä että Florencella on niin oma tyyli, että tiedän sen jatkuvan levystä toiseen, tai vaikka se ei jatkuisi, jollain tapaa luotan Florenceen, että teki hän bändineen mitä tahansa, tulen rakastamaan sitä. Rakastan Florencen punaista tukkaa, teatraalisuutta, orkestraatiota, valtavuutta, stemmoja, villiyttä ja sitä täydellistä eskapismia mitä hänen musiikkinsa tarjoaa.
Kuten sanottu, kevät on ollut hankala ja välillä on tuntunut turralta. Tänään kuuntelin ensimmäistä kertaa ajatuksella How Big How Blue How Beautiful-levyä ja ravistuin. Tätä haluan taiteelta. Taiteilijat, esitelkää minulle taidetta joka saa tälläisen olon, niin kirjoitan siitä mielelläni.
https://youtube.com/watch?v=Hr2u2-gCI_g%3Flist%3DRDHr2u2-gCI_g