Recover Laboratory vie jälleen maan alle

reclab.jpg

Kuva: Recovery Laboratory

Tutustuin poikkitaiteellisen Recovery Laboratory -ryhmän työhön ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten Viikin vedenpuhdistamolaitoksen käytäviin rakennetussa sirkuslabyrintissä. Laitoksen kapeat käytävät, valtavat hallit ja kuumottavat, vesialtaiden päältä kulkevat sillat loivat täydellisen ympäristön video- ja äänitaiteelle sekä erikoisten hahmojen taitaville sirkusnumeroille, jotka rytmittivät yksin kuljettua matkaa maan alaisissa sokkeloissa. Olin erittäin vaikuttunut ja kirjoitinkin, että kyseessä oli paras immersiivinen teos, jonka toistaiseksi olin Helsingissä nähnyt.

Sittemmin olen käynyt katsomassa porukan pienempiä teoksia Suomenlinnan Viaporin Kekri -tapahtumassa, jonka puitteissa ryhmä ei (ymmärrettävästi) ole yltänyt samanlaisiin elämyksiin. Siksi olin innoissani kun Recovery Laboratoryn syksyn uusi suurteos Underneath sai pari viikkoa sitten ensi-iltansa. Tällä kertaa esitys sijoittuu väestönsuojaan Meilahdessa.

Sateisena syysiltana etsiydyn keskellä Meilahtea sijaitsevan väestönsuojan sisäänkäynnille. Mukaani labyrinttiin saan pingispallon – mihin sitä tarvitsen, sitä ei kerrota. Seuraavan 60 minuutin ajan vaellan ”labyrintissä”, erilaisia hahmoja ja taide-elämyksiä kohdaten. Labyrintti on kokemukselle oikeastaan väärä sana, sillä matka on hyvin lineaarinen eikä eksymisen vaaraa tai reitin valitsemisen vaihtoehtoa ole, mikä on tavallaan vähän sääli. Suurimman osan ajasta kävelen hämärien, tyhjien hallien läpi, joihin olisi voinut tuoda vielä enemmän video- tai äänitaidetta. Matkalla kohtaan hahmoja, joiden kanssa saan olla vuorovaikutuksessa – tai sitten en. Kannattaa kuitenkin olla, koska ilman interaktiota hahmoista ei saa juuri mitään irti. Tämä ehkä harmittaa kokemuksessa eniten: vedenpuhdistamossa olleessa esityksessä katsojan osallistumisen ”palkintona” olivat hienot, visuaaliset nykysirkusnumerot, mutta Underneathin läpi voi hyvin kulkea näkemättä mitään kovin koskettavaa tai taiteellista. Silloinkin kun ryhdyn leikkiin hahmojen kanssa, ovat ohjakset koko ajan minulla ja jokainen kohtaaminen päättyy vähän hämmentyneeseen tunnelmaan: oliko tämä tässä, tapahtuuko vielä jotain vai kannattaako minun jo lähteä eteenpäin? Esityksen ytimessä toki onkin tämä itse määräämisen, omien rajojen tutkiskelun ja kiusallisuuden sietämisen tematiikka, mutta vastuu esityskokemuksen onnistumisesta ei saisi aivan näin vahvasti olla katsojalla. 

Muutama hieno hetki ja oivallus Underneathiin liittyy, mutta niistä ei voi kertoa enempää elämystä spoilaamatta. Tällä panoksella odottaisin kuitenkin enemmän vastinetta rahoilleni: 35 € lippuhinnalla pelkkä kävely väestönsuojassa ei ihan tunnu riittävältä. Jatkossa toivoisin Recovery Laboratoryn porukan vievän pelillisyyden vielä pidemmälle ja toisaalta ottamaan mukaan selkeämpiä ”numeroita” myös niitä katsojia varten, joille tuijotuskilpailu spandex-pukuisen hahmon kanssa ei ole tarpeeksi. Katsojalle, joka kokee immersiivistä tai osallistavaa teatteria ensimmäistä kertaa, kokemus on silti varmasti avaava. On oletettavaa, että esitys tulee jakamaan mielipiteitä ja toiset varmasti saavat siitä minua enemmän. Recovery Laboratory tuulettaa onnistuneesti pölyttyneitä käsityksiä katsojan roolista ja se tekee kentälle hyvää. Kuitenkin mitä enemmän immersiivisiä esityksiä näkee ja mitä yleisemmiksi ne tulevat, sitä selkeämmäksi käy, että pelkästään outo esityspaikka ja omaan tahtiin kävely ei riitä, vaan esityksestä tulee käydä ilmi, mitä taiteilija haluaa sanoa, miksi tämä esitys on tehty ja mitä katsoja tästä saa.

Underneath Meilahden väestösuojassa 20.12.2018 asti, liput 35/25€.

kulttuuri suosittelen
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *