Tag: kirjat

Miksi kaikki mahtavat uutuuskirjat ilmestyvät juuri syksyllä, kun kesällä luin turhanpäiväistä hömppää tahdilla kirja per päivä, ja syksyllä saattaa mennä monta viikkoa ennen kuin ehdin / jaksan / kykenen tarttumaan yhteenkään? Meneillään on kotimaisen kirjallisuuden ja eritoten naiskirjailijoiden supersyksy ja suorastaan ahdistaa kun en ole siinä mukana. Osittain kyse on siitä, että kyseisten kirjojen varauslista kirjastossa […]

Eleanor Cattonin Booker-palkittu Valontuojat on valtaisa urakka. Yli 700-sivuiseen kirjaan kannattaakin tarttua ainoastaan, jos on aikaa pyhittää lukemiselle n. 5 päivää putkeen – tähän ei missään nimessä kannata ryhtyä sillä suunnitelmalla että lukaisee luvun siellä, toisen täällä, väleissä viikko aikaa. Valontuojat on nimittäin lukijalleen erittäin haastava kirja, joka ei imaise mukaansa ehkä sillä yleisimmällä tavalla. […]

Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäinen osa, Loistava ystäväni, oli viime vuoden lempikirjojani. Suorastaan ahmin napolilaisten tyttöjen, Lenún ja Lilan, ystävyydestä kertovan tarinan. Sarjan toinen osa, Uuden nimen tarina, oli ehkä juuri tämän vuoksi niin iso pettymys. Tarina tuntui junnaavalta, Ferranten ylipitkät ja kuvailevat lauseet turruttavilta ja dialogin puute ärsyttävältä – ne samat asiat, joista pidin ykkösosassa […]

Kuva: WSOY. Vihdoin pääsin minäkin osaksi Elena Ferrante -innostusta – kehutun neliosaisen Napoli-sarjan ensimmäistä osaa, Loistava ystäväni, sai odottaa kirjaston listoilla aika kauan. (Nyt kun sain 1. osan luettua ja laitoin 2. osasta varauspyynnön menemään niin pompsahdin jonotuslistalla sijalle 702. Että aika kauan saa sitäkin odottaa!) Mutta lyhyestä virsi kaunis: Loistava ystäväni on ihana kirja. […]

Kuulin Han Kangin kohutusta The Vegetarian -kirjasta jo ehkä vuosi sitten, ja kun se vihdoin ilmestyi suomeksi, odotin sitä kirjaston lainausjonossa useita kuukausia. Sain sen vihdoin käsiini eilen (ja nyt se onkin jo luettu), enkä kirjaa avatessani muistanut yhtään, minkä takia olin siitä alunperin kiinnostunut. En siis tiennyt lainkaan mitä tulisin lukemaan. Ja se olikin […]

Emma Clinen esikoisromaani Tytöt oli kohuttu jo ennen ilmestymistään, ja syitä siihen on monia. Cline on nuori, vasta 27-vuotias, ja kirjoittajana selkeästi ainutlaatuisen lahjakas. Tytöissä hän punoo yhteen monta tuttua narratiivia: on pitkästynyt 14-vuotias kalifornialaistyttö, vuoden 1969 rakkauden hippikesä, elämänsä keskinkertaisuuden turruttama keski-ikäinen naisen sekä yksi Amerikan kuuluisimmista tragedioista. Aineksia on siis moneksi. Tyttöjen päähenkilö […]

Olipa kerran tuulinen merenrantakaupunki, josta keisari kaavaili suuriruhtinaskunnan toista pääkaupunkia. Sitä rakentamaan palkattiin saksalainen arkkitehti, muuan Engel, joka lupasi vaimolleen kuusi vuotta Helsingissä, ja sitten paluun koti-Berliiniin. Toisin kävi, Helsingin vuodet venähtivät vuosikymmeniksi ja Helsingistä Engel rakensi kaupungin, joka ei missään nimessä enää palaisi. Viime vuoden Finlandia-palkittu Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista on perinjuurin ihastuttava […]

Kirjavuosi alkoi upeasti. Sain viimein kirjastosta käsiini Anthony Doerrin kehutun Kaikki se valo jota emme näe –romaanin, ja kerrankin kehut eivät olleet turhia. Monikerroksinen tarina kulkee (valtaosan kirjaa) kahdessa eri aikatasossa ja kertojiakin on useita. Olen useasti todennut, että tämänkaltainen kikkailu ei yleensä miellytä, mutta lyhyet luvut, ilmava ja kaunis kerronta sekä mielenkiintoiset henkilöhahmot pitävät […]

Vuoden viimeiseksi luetuksi kirjaksi pääsi, jollain tapaa osuvasti, Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen. Ishiguro sijoittuu lempikirjailijoitteni joukossa korkealle: hänen klassikkoteoksensa Pitkän päivän ilta on yksi maailman parhaita kirjoja (henkilökohtainen mielipide) ja onnistunut kuvaus viime vuosisataisesta brittiläisestä, sodanjälkeisestä luokkayhteiskunnan ehtoopuolesta (johon tunnen selittämätöntä vetoa ja ehkä siksi Downton Abbeykin on niin ihana). Eikä Ole luonani aina kauas jälkeen […]

Tuskin olin saanut edellisen Herman Kochin kirjan viimeisen sivun luettua, hain jo kirjastosta seuraavan saman kirjailijan teoksen. Lempikirjailijoiden kanssa käy usein niin, että kirjoista tuntuu ettei saisi tarpeekseen. Yhtä usein lopputuloksena on kuitenkin myös jonkinasteinen kyllästyminen, ja näin kävi valitettavasti Kochin Lääkärin kanssa. Lääkärin nimihenkilö on menestyksekäs yleislääkäri Marc Schlosser, joka tekee kohtalokkaan hoitovirheen potilaansa, kuuluisan näyttelijän […]