Tag: kotimainen kirjallisuus

Yhä valoisammaksi käyvät ihanat kevätpäivät inspiroivat minua kävelylenkkeihin ja tartuin pienen tauon jälkeen jälleen äänikirjapalveluun. Kyselin tutuilta hyviä äänikirjoja (nimenomaan siis äänikirjoina toimivia kirjoja) ja moni vinkkasi Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt -kirjan. Olin toki kuullut kirjasta aiemmin enkä ollut siitä kovin kiinnostunut. Eeva Kolu ei kuulu omaan blogisfääriini enkä kokenut burnoutia käsittelevän kirjan resonoivan […]

En tiedä miksen ollut kuullut Emmi Itärannasta aiemmin, ennen tämän uusimman Kuunpäivän kirjeet -romaanin julkaisua. Innostuin heti muutaman arvion luettuani tästä nuoresta scifi-kirjailijasta ja joulukuussa luin tältä vuonna 2015 ilmestyneen Kudottujen kujien kaupungin. Pidin kirjasta, mutta en rakastanut sitä. Sen sijaan Itärannan esikoisteosta, Teemestarin kirjaa, huh: tätä kirjaa tosiaan rakastin! Itärannan tyyli on omalaatuinen, mutta […]

Ah, tuskin mihinkään muuhun maahan kuin Japaniin sijoittuva kirjallisuus iskee niin vahvasti kaukokaipuun ytimeen! Tuo kirsikankukkien, genmaichan ja senchan, kylpylöiden, udon-nuudeleiden, miso-keiton,umeshu-luumuviinin, geishojen ja no-teatterin maa kiehtoo sekä outoudellaan että vastustamattomalla estetiikallaan. Olen itsekin suuri Japanin ja aiheeseen liittyvän kirjallisuuden fani: viimeksi syksyllä luin jälleen kerran yhden all-time-favourite kirjani Arthur Goldenin Geishan muistelmat sekä Norito Morishitan […]

Vuoden ensimmäisen kirjan kunnian sai Maija Kauhasen kehuttu esikoisromaani Eliitti (2019). Kirja kertoo kouluaikaisesta kiusaamisesta, sen pitkäkestoisesta vaikutuksesta kiusatun elämään ja ainakin takakansitekstien mukaan myös ”tiiviistä ystävyydestä”. Juoni kerrotaan kolmen kertojan kautta. Karla elää ”nykypäivässä” ei-niin-hohdokasta mallinelämää Pariisissa menneitä muistellen. Menneisyydestä ei pääse irti myöskään Inkku, joka vuonna 2010 käy aina torstaisin terapiassa ja sen […]

Alkuvuodesta en äitiyslomani vuoksi saanut luettua paljoakaan: jos olet joskus kuullut äitien perustelevan äitiyslomallaan vauvanhoidon ohella sivubisneksiä ajankulukseen, niin huhu ei ole totta, tai ainakin vahvasti liioiteltu. Noh, on tietysti olemassa vauvoja jotka nukkuvat autuaasti usean tunnin päiväunia, joiden aikana äiti ehtii paitsi itsekin levätä ja syödä, myös siivota kodin, höyryttää vauvalle parsakaalia sormiruokailua varten […]

Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen on autofiktiobuumin luonnollinen jatke ja sanotaan heti kärkeen, että se on täysin ylihypetetty. Kirja kulkee ilmaisultaan vahvasti mm. Sisko Savonlahden jalanjäljissä ja myös vaikkapa Tuomas Kokon Tosi kivat juhlat tai Erkka Mykkäsen Something not good nojaavat samantapaiseen lakoniseen, lyhyisiin lauseisiin ja erilaisiin listauksiin tai huomioihin perustuvaan tapaan luoda tunnelmaa. Tyyliin: ”Lakanat […]

Vuosi 2019 oli hyvä kirjavuosi. Olen aina lukenut paljon, mutta muutaman viime vuoden aikana kirjatahti on hieman hiipunut. Usein minulle käy niin, että jos käsiini sattuu hidastempoinen tai ”huono” kirja, jonka lukeminen takkuaa, jää kirja kesken ja lukuinto ylipäänsä katoaa pitkäksi aikaa. En tykkää jättää asioita kesken, joten minulle on tuottanut vaikeuksia hylätä tällainen kirja, […]

On kyllä paras tunne kun alkaa lukea jotain kirjaa, ja heti ensisivuilta tajuaa että tulen tykkäämään tästä kirjasta! Vielä parempaa on tietysti se, jos tämä fiilis ei lukemisen aikana katoa vaan säilyy viimeisille sivuille saakka. Joidenkin kirjoittajien tyyli yksinkertaisesti kolahtaa, ja Emma Kantanen on yksi heistä. Kantasen runollisesti nimetty esikoisteos Nimi jolla kutsutaan öisin sijoittuu Pekingiin, jonne aiemmin […]

Philip Teirin Tällä tavalla maailma loppuu on ollut lukulistallani niin pitkään, että kun vihdoin nappasin sen käteeni, en muistanut lainkaan mistä kirja kertoo tai miksi olen päättänyt haluavani lukea sen. Ja hyvä niin: odotin ehkä nimen perusteella jotain vakavampaa, synkempää ja hidastempoisempaa lukukokemusta. Näin ollen ilahduinkin valtavasti kun kirja olikin vakavista teemoistaan huolimatta nopealukuinen, viihdyttävä […]

Aijaijai, monelta vuodelta tuntuneen ajan jälkeen sain vihdoin kirjastosta käsiini kaikkien aikojen lempibändini ”historiikin”eli viime vuonna ilmestyneen Ultra Bra – Sokeana hetkenä -bändikirjan. Tosiaan, pidän yhä Ultra Brata yhtenä lempibändeistäni, vaikka yhtye hajosi jo lähes kaksi vuosikymmentä sitten (vau miten vanha mä jo olen…). Toimittajat Ville Similä ja Mervi Vuorela kokosivat yli 300-sivuiseen teokseen bändin […]