prology

Blogin alkusanat lausuttiin vuosi sitten.

 

Juttelin erään ystäväni kanssa. En enää muista mitä keskustelumme koski – lienee ollut ihan tavallista arkielämää – mutta ystäväni sanat syöpyivät syvälle mieleeni.

”Elät aika kurinalaista elämää”.

Menin hämilleni. Mutisin myöntävän vastauksen, koska en itse ollut asiaa ajatellut tätä ennen.

Sen jälkeen ajattelin.

Totta on, että arkeni koostuu aika mekaanisista toiminnoista. Heräämisestä, tietynlaisesta aamuruoasta, koulusta, tietynlaisesta lounaasta, suunnitellusta salitreenistä, läksyjen lukemisesta sekä tietynlaisesta iltaruoasta, jonka jälkeen menen aikaisin nukkumaan. Siitä voi saada käsityksen, että suoritan elämääni konemaisesti, rankaisen itseäni ruoalla. Että en osaa nauttia mistään, varsinkaan safkasta, enkä etenkään herkuista. Että elämäni on aikataulutettua ja kurinalaista. Poikkeuksia sallimatta.

Ystäväni diagnoosista lähtien olen lokeroinut elämääni kurinalaisuus-laatikkoon. Tänään, vuoden jälkeen, pysähdyin ja tajusin. Ei. Minä en elä kurinalaisesti. Minähän elän ihan älyttömän hedonistisesti!

 

Vai mitä sanot tästä?

Herään aamulla levänneenä ja iloisella mielellä. Joka ikinen aamu. Syön hyvää, täyttävää aamuruokaa, josta ei tule ähky, vaan virkeä ja tasapainoinen olo. Juon rauhassa aamukahvini, jonka olen höystänyt 20:llä grammalla tyydyttynyttä rasvaa (voita ja kookosöljyä). Tämän jälkeen lähden mieluisaan opinahjooni. Palaan koulusta kotiin hyvillä mielin, koska aamupalalla syömäni rasvat ja proteiinit pitävät nälän poissa. Minua ei kiukuta romahtanut verensokerini, koska sellaista ei ole.

Syön herkullisen myöhäisen lounaan, johon ei ole laskettu kaloreita saati grammoja vaa’alla. Kroppa, jota ei ole kuormitettu sopimattomalla ravinnolla, tietää paljonko se tarvitsee ruokaa toimiakseen optimaalisesti. Siksi safka, jossa pääpaino on ollut proteiinissa, rasvassa ja kasviksissa, saa aikaan hyvän ja virkeän buustin. Jälkiruuaksi juon kahvia voilla ja kookosöljyllä. Kahvia seuraa salitreeni. Salitreeni siksi, koska on älyttömän kiva kehittyä ja voittaa itsensä, niin henkisesti kuin fyysisestikin, joka kerta. Jos en saa rautaa tänään nousemaan, niin se nousee huomenna, tai ensi viikolla. Salilla minut valtaa aina syvä kiitollisuus toimivasta ja terveestä kropasta.

Illalla palaan kotiin syömään ruokaa, joka on noudattanut päivän kaavaa rasvan ja proteiinin, sekä hiilihydraattien suhteen. Päivän päätteeksi luen vähän läksyjä.

Menen aikaisin nukkumaan tyytyväisenä, kiitollisena ja hyvällä mielellä. Mikään ei harmita, kismitä, tai ketuta. Uni tulee pian, ja päivän kaava toistuu seuraavana aamuna uudestaan, samanlaisena.

 

Elän näin, koska siitä tulee minulle niin hyvä olo. Tähtään kaikessa toiminnassani siihen, että siitä tulee hyvä olo.

Kuulostaako kurinalaiselta?

Ei minustakaan.

Näistä lähtökohdista haluan tuoda oman näkökantani esille alati kasvavien terveys- ja liikuntablogien virtaan. Tässä blogissa ei lasketa kaloreita, ei lenkkeillä aamuaerobisia tyhjällä vatsalla. Ei syödä mautonta, rasvatonta ruokaa, eikä ressata asioista. Cherryjam elää paleo-ideologian mukaan, ja treenaa, koska siitä tulee niin hyvä olo.

 

Tapoja on monia, mutta tämä on minun. Luonnollisesti paras! Tervetuloa mukaan!