”Terveellisten elämäntapojen puolestapuhujana…” osa 2
Ensimmäisessä osassa kyseenalaistin sanan terveellisyys, vedoten siihen, miten subjektiivinen koko käsite on. Aihe on laaja, joten tässäkään postauksessa ei vielä päästä syvälle ruoka-aineyliherkkyyksiin, vaikka niin lupasinkin.
Kritiikkini sanaa kohtaan kohdistuu myös oman genreni, eli luolamiesruokavalion, blogeihin. Lähtökohtaisesti paleo-ruokavalio (lue täältä/Paleo Helsinki:Aloita tästä jos ei kellot soi) on henkilökohtaisesti mielestäni se kaikkein terveellisin (lupaan, tämä on viimeisiä kertoja kun sana mainitaan blogissani), mutta koska ihmiset ovat yksilöitä, ja meillä kaikilla on ainutlaatuinen ruoansulatusjärjestelmä, myös ne optimaallisimmat tuotteet itselle ovat yksilöllisiä. En väitä, että kokis ja Big Mac olisi jollekin paras yksilöllinen ruokavalio, vaan luonnollisesti tottakai tietyt universaalit periaatteet käyvät kaikkii ihmisiin ja ovat hyvinvoinnin perusta. Koska hienot kirjoittajat ennen minua ovat saaneet asiat jo ylös ymmärrettävässä muodossa, tässä/Kukka Laakso: Muistilista ja tässä/Paleo Helsinki: Pikkuhiljaa paleoon linkkejä yleispäteviin puitteisiin ruoan suhteen, joilla elämänlaatu paranee varmasti välittömästi (ellei taustalla ole sitten autoimmuunisaurauksia, kilipirauhasen vajaatoimintaa etc. jotka vaativat vähän enemmän panostusta).
Palaan joskus myöhemmin siihen, miten päädyin nelisen-viitisen vuotta sitten vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jolla puksuttelin eteenpäin viime kesän alkuun asti. Tähän asti suositut karppiruoat eli mantelijauhe, kerma, rasvaiset juustot ja turkkilainen jukurtti sekä kananmunat olivat lihan ja kasvisten ohessa ruokavalioni kulmakivet. Oikeastaan myös sanan ”ruokavalio” voisi heittää terveellisyyden ohella jo roskiin, sillä en koe olevani millään ”ruokavaliolla”. Näin minä syön elääkseni, voidakseni hyvin ja pysyäkseni mahdollisimman terveenä ja suorituskykyisenä. Mutta koska ihmisillä, kuten myös itselläni, on kova tarve luokitella asioita, on laajemman ymmärtämisen vuoksi ehkä helpompi puhua ruokavaliosta, joka itselläni on paleo-viitekehys/Helsinki Paleo: Perustelut paleolle.
Koin voivani hyvin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Käytin kovia rasvoja, eläinproteiineja, hiilarit sain kasviksista ja marjoista. Usein hiilihydraattien syöntiä kuitenkin ihan vahingossa laiminlöin, ja salitreenin aikana usein haukotutti, väsytti. Lihaspaineita ei ollut nimeksikään, ja pitkissä sarjoilla lihaksen hapotus oli ihan infernaalinen. Olin useasti myös tosi väsynyt, aamuheräämiset kestivät muutaman tunnin torkutellessani koomassa. Ei vaan pystynyt, mutta se nyt on tää vuodenaika/stressi/kouluväsymys/ei huvita. Peilistä katsoi välillä vähän turvonnut naama, ja sinällään hoikassa varressani heilui leuan alla ihmeellinen kaksoisleuka, vaikka normaalipainossa pysyttiinkin. Rakenteellinen vika, ajattelin.
Vatsaa turvotti usein, ja kärsin refluksitaudista. No, mulla nyt on tää sairaus, eletään sen kanssa, onhan mulla elinikäisset lääkkeet tähän. Akne vaivasi, ei tosin enää niin pahana, kuin eläessäni virallisten ravitsemussuositusten mukaan, mutta sekin alkoi olla jo asia, jonka kanssa vaan opin elämään. Niistää piti myös jatkuvasti mutta täähän on tätä diagnosoitua astmaa.
Kesän alussa varasin ajan BioSignature-mittaukseen, josta olin sekä lukenut paljon, että kuullut suosituksia sen läpikäynneiltä ystäviltä. Valmennuksesta kirjoitan myöhemmin lisää. Olin asian suhteen hyvin skeptinen, koska minähän eli jo huipputerveellisesti, mitä uutta voisin muka saada? Valmennuksen alussa läpikävimme edellämainittuja kehoni ongelmia, jotka eivät mielestäni olleet ongelmia vaan ”normaaleja elämään kuuluvia oireita”, koska olin niihin jo niin tottunut. Sain suosituksen tehdä Food Detective -testin, joka selventää mahdollisia ruoka-aineyliherkkyyksiä. Myös Food Detectivestä kirjoitan myöhemmin tarkemmin.
Testissä näkyi kolmeen luokkaan kuuluvat koodit, jotka oli jaettu heikoiksi, keskivahvoiksi tai vahvoiksi yliherkkyyksiksi. Lyhyestä virsi kaunis: pidättäydyin kolme kuukautta tarkasti minulla vahvasti yliherkkyyksiksi nouseista ruoka-aineista ja pyrin parhaani mukaan välttelemään keskivahvoja ja heikkoja yliherkkyyksiä. Ja tuon kolmen kuukauden aikana kaikki ylläolevat oireeni katosivat. Osa jo todella lyhyessä ajassa.
Yhteenvetona: söin siis vain terveellisiä ruokia, mutta kärsin silti erilaisista ongelmista, koska osalle ruoka-aineista olin herkistynyt, ja ne olivat ongelmieni perimmäinen syy. Tästä syystä sana ”terveellinen” on tästä lähin pannassa tässä blogissa.Vaikka pähkinät ovat huipputerveellisiä, ne saattavat aiheuttaa sinulle oireita. Vaikka marjat luokitellaankin suomalaisiksi superfuudeiksi, saatat tulla niistä todella kipeäksi. Vaikka me luolanaiset suosittelemmekin eläimen lihaa terveellisenä ruokana, saatat kärsiä seurauksia pitkänkin aikaa, mikäli olet sille yliherkkä.
Ja koska kuvaton blogi on tylsä, lisätään loppuun kuva eilisen saliaherruksen tuloksesta. Suoni! Siellä se pullottaa.
