Aamupala – Aamuruoka – Aamusafka

Viime kesän Food Detective -testi paljasti minulle aimo annoksen yliherkkyysruokia, jonka ansiosta esimerkiksi kananmunat olivat eliminoitu vähintään kolmeksi kuukaudeksi, jopa puoleksi vuodeksi ruokavaliostani. Tulos sai aikaan hämmennystä ja hetken verran epätoivoa: mitä minä sitten oikein syön aamupalaksi?

Jutellessani aamupala-ahdistuksesta paleo-kollegojen kanssa, sain yhden kysymyksen vastattavaksi. Miksi aamupalan täytyisi olla joku tietty aamupala? Miksei se voisi olla ihan yleisesti vaan aamuruoka?

Ajatus sai aikaan riemullisen olotilan. Tosiaan! Miksi en ole ajatellut tätä aikaisemmin! Aamupala on vain ruoka-annos kaikkien muiden päivän ruoka-annosten joukossa, joten miksi se pitää eri tavalla kategorioida sisältämään tiettyä ruoka-ainetta! Tämän oivalluksen jälkeen elämäni helpottui ja hedonisoitui vielä entisestään.

Olen aina kuvitellut, etten aamulla saa alas mitään oikeata ruokaa, mutta eihän se ole sen kummempaa, kuin vain syödä. Nykyisin aamuruokani koostuu siis harvoin munista, joita olen palautellut ruokavaliooni pikkuhiljaa, mutta sitäkin useammin eilisen päivän illallisesta, lounaasta, tai ihan vaan siitä, mitä jääkaapista sattuu kulloinkin löytymään. Joka aamu ehdottomasti proteiinia ja rasvaa, joista en tingi koskaan, hiilareilla ei niin väliä, mikäli luvassa ei ole aamusalia.

Tällä viikolla aamu on hyrrännyt käyntiin esimerkiksi näillä:

Olen onnellinen ja kiitollinen joka päivä siitä, että asun Virossa. Minulla on mahdollisuus jokapäiväiseen, monipuoliseen luomuruokaan, joka on vain murto-osa Suomen hinnoista. Lähikaupassamme on ihan mieletön luomuvalikoima ja erikoisemmat tuotteet löytyvät samasta rakennuksesta, erikoistuneemmasta ekokaupasta.