”Tyytyväisyys tappaa kehityksen”
Balettisalissa on peilit. Kuntosalissa on peilit. Ryhmäliikuntatunnilla on peilit. Voisi kuvitella, että ulkonäkökeskeinen treenimaailma lisää tyytymättömyyttä, itseinhoa, syömishäiriöitä ja vääristynyttä kehonkuvaa. Toki näin varmasti onkin, mikäli salitreenillä lähdetään paikkaamaan jo lähtökohtaisesti rikkinäistä psyykettä, mutta henkiset ongelmat vaikuttavat luonnollisesti silloin myös kaikilla muillakin elämän osa-alueilla. Treenaaminen jonkun toisen takia, puhtaista ulkoisista seikoista tai paikaten muuta omaa puutetta ei ole kovin pitkäkestoinen ja kauaskantoinen valinta. Laita kommentti, mikäli olet näkemykseni kanssa eri mieltä.
En pidä lauseesta ”tyytyväisyys tappaa kehityksen”, sillä loputon kriittisyys itseään kohtaan ei tuota koskaan tyydytystä. Aina voisi olla isompi hauis, enemmän vatsapaloja, pystympi pylly. Omassa treenissä isompien treenipainojen himo on eteenpäinvievä voima, ei se, että keskityn kroppani puutteisiin, tai siihen, millaista rautaa en vielä jaksa nostaa. Myös toisiin treenaajiin itsensä vertaaminen on täysin hukkaanheitettyä energiaa. Me kaikki olemme yksilöitä niin geeniperimältämme kuin muilta fysiologisilta ominaisuuksiltamme. Sitäpaitsi jonkun muun mielestä olet lopulta aina kuitenkin liian paljon tai liian vähän jotain.
Olen äärimmäisen tyytyväinen nykyisiin treenipainoihini, sillä ne petaavat seuraavaa viiden kilon korotusta, joka tulee sitten kun sen aika on. Ja vaikka olenkin tyytyväinen nykyiseen henkiseen ja fyysiseen minääni, se ei silti tarkoita, ettenkö treenaisi tosissani, nousujohteisesti ja hakisi parempaa tulosta. Miten tämä siis eroaa tyytymättömyydestä? Tarkoitan sitä, että ennen salitreenin aloittamista olisi jo syytä olla itseensä tyytyväinen, eikä hakea hyväksyntää kehittyvän ulkonäkönsä kautta. Se on nimittäin kehä, josta ei koskaan pääse eroon. Saattaa käydä myös niin, että pakonomaisen itsensäkehittämisen vimmassa tekee treenin ja ruoan kannalta typeriä ratkaisuja, jotka taas johtavat huonon omantunnon kautta itsensä rankaisemiseen treenillä ja ruoalla.
On helppo olla tyytyväinen, kun tietää tehneensä parhaansa. Jos joskus sattuukin jostain syystä olemaan vähän huonompi treenipäivä, tai -viikko niin entä sitten? Se, että treeneistä puuttui se terävin kulma, ei tee siitä jumppakerrasta yhtään vähempiarvoista. Joskus hyvän päivän huonoin suoritus voi olla toisen päivän paras.
Kuka huomaa C&J tekniikkatreenikuvissa yhdennäköisyyden Muppettien Beakerin kanssa? Lähde
Itse olen saanut salitreenistä pelkkää positiivista kaikkea itselleni. Treenaan, koska se on kivaa. Positiivisena plussana ryhti suorenee, hillopurkin kannen saa itse auki ja energiaa riittää joka päivään. Lähden salille ainostaan siksi, koska tykkään siitä puuhasta itsessään niin paljon.
