..ja ihmissuhteiden jatkuva pohdinta. Koulutöitä tahkotessa silmiin osui jonkun luennon muistiinpanoista alariviltä yhteenveto post-traditionaalisesta yhteiskunnasta, traditioiden hylkäämisestä ja ihmissuhteiden jatkuvasta pohdinnasta. Muistin, kuinka luennoitsija kehotti ajattelemaan, kuinka valtavan osan käytämme ajastamme ihmissuhteiden miettimiseen, analysointiin ja teoriointiin. Oikeasti. Siellä missä kaksi tai useampi naista viettää aikaa samassa tilassa, jutut ajautuvat ennemmin tai myöhemmin erilaisten suhteiden analysointiin. […]

Maanantaina lasketaan päiviä jäljellä, tiistaina öitä, keskiviikkona nautitaan pikkulauantain tunteesta, torstaina se on jo huomenna, ja sitten se perjantai. ”Sit viikonloppuna mä..” on usein kuultava aloitus lauseelle. Sit mä kuntoilen, opiskelen, katon leffaa, syön hyvin, käyn juhlimassa.. Viikonloppu tarkoittaa stressivapaata 48:aa tuntia, aikaa vain itselle, ja asioille joista nauttii. Tai niinhän sen pitäisi mennä? Omatkin […]

Lisää diginatiiveilua. Nyt tehtävänämme oli kirjoittaa oppimisprosessistamme mielipidekirjoituksen tekemisen aikaan. Voin myöntää heti aluksi, että en koe oppineeni juurikaan, sen sijaan ajatuksia nykyisistä ja tulevista käytännöistä on herännyt sitäkin enemmän. Ehkä se onkin tarkoitus, ehkä näitä ajatuksia aimme pyörittelemällä, niiden kanssa elämällä opimme enemmän kuin kirjasta lukemalla olisi mahdollista. Tai netistä. Diginatiivin sukupolven opettamista pohtiessani […]

Kurssilla annettiin tehtäväksi myös kirjoittaa mielipidekirjoitus. Otsikoksi saimme varsin mieltä ylentävästi ja varsinkin mielikuvitusta kiihottavasti Opettajana diginatiiveille. Eli eikun aivot toimintaan ja näppis savuamaan… OPETTAJANA DIGINATIIVEILLE Ollessani itse ala-asteella teimme yllättävän paljon asioita tietokoneella. Tietokoneethan olivat siihen aikaan valtavan kokoisia laitoksia, näyttökään ei mahtuisi edes yksinään nykyisille koneille suunnitellulle tietokonepöydälle. Painoakin riitti, ja mikäli muistan […]

Elämä Nekalan puutaloslummissa sujui hetken aikaa samaan tapaan kuin sotien jälkeen, kun talojen maalipinnat tuoksuivat vielä tuoreelta, kakluunien savu tuprusi taivaalle ja koko perhe mahtui hyvin keittiölliseen yksiöön. Ei, en roudannut puolta sukua paikalle kokeilujaksoa varten, vaan seurasin eräs ilta sydän särkyen kuinka rakas hp:ni puhalsi viimeiset pölypilvet sisuksistaan ja näyttö himmeni hitaasti mustaksi. Se […]

Edellisestä postauksesta on kulunut jo aikaa. Olen kärsinyt kriisistä jos toisesta tähän blogiin liittyen. Mitä mä sinne kirjotan? Mitä en? Opintopäiväkirjahan tän pitäisi olla, tosin sivuraitella jo pahasti. Jatketaan sivuraiteelta, toivottavasti lopuksi pääraiteille päätyen, pääteasemana Tampere. Pääsykokeiden kakkosvaiheeseen selvittyäni päivän pelottavimmassa osiossa, haastattelussa, minulta kysyttiin miksi opettajaksi. Niin. Haastattelija epäili sen kulkevan geeneissä, onhan äitinikin […]

Tässä sitä ollaan, Nekalan lukaalissa, vatsa edelleen sushia täynnä, suklaacookie vieläkin kuin pään päällä sädekehänä kellumassa. Olo onnellisesti väsynyt ja hyvältä tuoksuva, kiitos Sokoksen nopeasti ja paljon puhuvan myyjän, joka onnistui puhumaan kaksi KasDigit-luennolta kotiutuvaa köyhähköä opiskelijaneitoa hajuvesiostoksille. Versacea- juuri Sinulle suunniteltuna, kahdenkymmenen prosentin alennuksella, kuka voisi vastustaa? Se Kasdigit, siinä tämän blogin virallinen syy. […]