Meillä on pääsääntöisesti ihana pääsiäinen takana, minun perheeni tapaaminen ja kahdestaan olemista. Ollaan höpöstely kahdestaan, juteltu melko syvällisiäkin, nukuttu pitkään ja makoiltu sängyssä ja tehty ihanat aamupalat. Minä olen kuitenkin hieman ollut ärtynyt. En edes oikein tiedä miksi? 

Mieheni jo kysyi, että miksi näin? Onko minulla kuukautiset alkamassa? 😉 Minusta ei yleensä huomaa kuukausittain, että minulla olisi PMS-oireita tms, joista voisi päätellä, että kuukautiseni olisivat alkamassa. Liekö tämä on turhautumista tähän, että olen nyt vajaan kolme viikkoa ollut kotona, makoillut ja katsonut tv:tä.. koska en ole voinut harrastaa liikuntaa, enkä mennä töihin enkä oikein tehdä juuri muutakaan. Alkaa kärsivällisyys olemaan kovilla, tiedetään. Onneksi flunssa alkaa hellittämään, toiveissa päästä töihin ekaa kertaa huhtikuussa. 

Katsoimme eilen illalla Ruudusta Armanin ohjelman jakson, jossa hän perehtyy lastensuojeluun.. Olihan pysäyttävä jakso. Terveisiä vaan teille, jotka teette töitä lastensuojelun parissa. Iso arvostus ja hatun nosto teille!! Mutta siis, siinä esiintyi pariskunta, joilta oli huostaanotettu  vauva, koska isä ei ollut suostunut huumeseuloihin ennen vauvan syntymää ja äiti oli antanut positiivisen seulan, kun oli sortunut kerran polttamaan sätkän, kun oli ollut niin väsynyt.. Täytyy sanoa, että tässä kohdin mielessäni risteili kaikenlaista.. Nallekarkit ei todellakaan mene tasan. Ei. 

Mutta tästä huolimatta, en ollut katkera. Enkä ollut pettynyt siitä, että miksi joku tuollaisella taustalla voi saada vauvan. Jokainen lapsi on ainutkertainen ja ansaitsee vanhemmat. Jos eivät omat pysty huolehtimaan niin onneksi Suomessa on järjestelmä, joka hankkii tällaisille lapsille sijaisperheitä ja ONNEKSI on perheitä, jotka alkavat sijaisperheiksi. Tämä voisi olla myös meidän mahdollisuus.. vaikka omakin vauva tulisi, miksemme voisi tarjota kotia jollekin lapselle, joka sen tarvitsee? 

Tämä on sellainen aihe, joka minulla välillä käy mielessä. Olisimme varmaankin sopiva sijaisperhe, meillä on koti, johon mahtuisi. Meillä on säännölliset työt ja rakkautta riittäisi.. En tosin haluaisi vielä tässä kohdin lähteä sijaisperheeksi. Ehkä meidän vauvateko-projekti vaatii vielä sen verran, ettei me oltaisi valmiita, henkisesti, tähän prosessiin vaikkakin ns.fyysiset puitteet ovat kunnossa 😉

Isoja pohdintoja ja mietteitä. Luin myös Hesarista perheestä, joka joutui tekemään raskaudenkeskeytyksen, kun vauvan todettiin kuolevan melko pian synnytyksen jälkeen ja he tekivät tämän viikolla 23. Itkussa ei säästelty siinä kohdin. Olin todella surullinen tuon perheen vuoksi 🙁 Löysin myös blogin, aavistus sinusta, joka kosketti minua todella paljon. He ovat yrittäneet vauvaa lähes yhtä pitkään kuin me, mutta heidän harminaan on keskenmenot.. Hyvää pohdintaa siitä, että kannustaako lause, että no se edes tarttuu, että teidän on hyvä yrittää uudelleen. Blogin luettua tulin siihen tulokseen, että mielummin petyn siihen, että kuukautiseni alkavat kuin siihen, että ensin koen onnen, että olen raskaana ja sitten se keskeytyy ja seuraavalla kerralla ei uskaltaisi edes olla onnellinen raskaudesta, kun pelkää, että se menee kesken. Tsemppiä Neilalle ja hänen puolisolleen <3

Kaikenkaikkiaan aika isoja pohdintoja, toisten kokemuksiin samaistumista ja näistä johtuen? pientä ärtyneisyyttä ilmassa. Sellainen pääsiäinen meillä. Onneksi, täytyy ihan iloita, että pääsee töihin ja ehkä taas normaali arkeen kiinni. Tosin liikuntaa en taida vielä päästä harrastamaan, koska sen verran kroppa on vielä flunssainen. Toivottavasti teidänkin pääsiäinen on ollut mukava, vaikka sää onkin ollut tosi kylmä. 

Iloa ja aurinkoa viikkoonne,

MiiaKoo <3