Kyyninen katsoja elokuvateatterissa

Kävimme katsomassa Burnt-elokuvan. Seuraava sisältää spoilereita.

Elokuva ei ollut saanut kovin kummoisia arvosteluja, mutta minä olen tunnetusti kevyemmän viihteen ystävä. Ja kun pitää löytää katsottavaa kahdelle, päädymme usein jonkinlaisiin kompromisseihin. En ollut mielipiteineni kuitenkaan yksin, kun elokuvan jälkeen pohdimme sen sisältöä.

Minulla on ongelma näiden päähenkilöiden kanssa. Tässäkin leffassa esitellään mies, jolla on ollut ”kaikki” eli hieno ura ja muuta mahtavaa sisältöä elämässä, huumeita ja naisia. Sittemmin hän on sössinyt kaiken. Nyt hän on kuitenkin avannut miljoona osteria tjsp, raitistunut ja valmiina valloittamaan ravintolamaailman uudelleen.

Seis! Lähes kaikki vastaavat yritykset päättyvät epäonnistumiseen. Miksi meidän pitäisi sympata tätä päähenkilöä? Koska kaikki ansaitsevat toisen tilaisuuden? Elämässä ehkä, mutta elokuvissa vaadin perusteita. Minä haluan olla päähenkilön puolella, mutta siihen pitää antaa todella hyvä syy. Kiitos.

Samainen mies ajelee vastaan vankilasta vapautuvaa kaveriaan rouheasti ”lainatulla” moottoripyörällä, ilman kypärää. Portilla on vastassa kaveri, jolla on kourassa muovikassi, jossa ilmeisesti koko maallinen omaisuus. Kaverusten kohtaaminen sujuu kyllä, mutta missä on se kohtaus, jossa kaksi kypärätöntä kaveria on moottoripyörän kyydissä ja joista taaimmainen yrittää tasapainotella muovipussia mukanaan?

Ja ei. Jos olet homo, tai ihan mitä tahansa, ja ihastunut tai kenties rakastunutkin saavuttamattomasti, älä anna rakkautesi kohteelle kuuta taivaalla. Äläkä ainakaan pidä yhtä suudelmaa korvauksena siitä, ettet saa viettää elämääsi ihmisen kanssa, johon olet rakastunut. Se ei riitä heteroille eikä se riitä homoille. Joten ota itseäsi palleista kiinni ja kohdista tunteesi uudelleen, äläkä ainakaan anna sen samaisen sian rynniä ylitsesi, joka on sen jo kertaalleen tehnyt.

Jos sopimuksen ehtona on raittius, miksei mitään tapahdu, kun päähenkilö juo itseltään tajun kankaalle?

Miksi se muistikirja piti heittää jokeen? Ja miksei kukaan tule kysymään ”Sir, are you okay?” kun mies killuu puoliksi yli sillankaiteen? (Välinpitämättömyys vastaa varmaan tosielämää, mutta silti.)

Televisiossa aamuohjelma väittää päivän lämpötiloiksi plus 25, ja henkilöt hengailevat puistossa takit päällä ja huivit kaulassa. Ja ei, en ehtisi huomata näitä eivätkä ne minua kiinnostaisi, jos elokuva muuten veisi mennessään.

Onhan se kiva, että sillä naishahmollakin (eikä todellakaan ole ainoa nainen miehen elämässä, mutta ne muut vaan lakaistaan statisteina tiskin taakse) on päihteiden huuruinen menneisyys, siksi kai se typeryyksissään mieheen lankeaakin. ”Rakkaus pelastaa”, anteeksi nyt vaan, mutta ei todellakaan aina pelasta. Ja miten se tytär, jos te teette 18-tuntisia työpäiviä, hänet ilmeisesti kasvattaa tarjoilijoiden vaihtuva virta narikan nurkassa? Ei kun niin, olihan mummi. Jos tyttären ainoa tarve on osoittaa päähenkilön julmuutta sitä kautta, ettei hän leivo synttärikakkua niin älkää nyt laittako sen perään kohtausta, jossa soi niin helkkarin tunteellinen musiikki ja sielut kohtaavat. Epätodennäköistä, sanon minä.

Todella fiksun ja järkevän miehen merkki on lähteä vapaaehtoisesti huumerahoja karhuamaan tulleiden jamppojen matkaan. Olisivat edes katkoneet sormet, olisi siinä ollut keittiömestarilla tarvetta luottaa alaisiinsa, kun olisi ollut molemmat kädet kipsissä. Hah.

Huoh. Minä kaipaan hyviä elokuvia. Myös niitä kevyitä. Erityisesti joulun alla, niitä joissa on sadun taikaa ja jotain maagista. Minä haluan nähdä uudelleen Bridget Jonesin ja Love Actuallyn, mutta en juuri niitä vaan uusia tarinoita. Enkä halua nähdä kopioita, vaan jotain mitä en ole ennen nähnyt. Mutta tiedän olevani vähemmistössä makuni kanssa. Finnkinon pääkaupunkiseudun elokuvateattereissa menee tällä hetkellä viisi elokuvaa, jotka haluaisin nähdä – viihtymismielessä. Eikä tätä kyynistä katsetta kannata kohdistaa kovinkaan moneen elokuvaan, koska siitä ei tule kuin paha mieli kaikille, joten jätän väliin bondit ja avaruusseikkailut. 

Koska joka kerran kun valot himmenevät ja verhot valuvat sivuun asti, minä toivon tulevani jollain tavalla vaikutetuksi. Ja niitä hetkiä on ollut ihan typerien elokuvien parissa, joista joku voisi kirjoittaa kaksi kertaa pidemmän listan. Silti niitä on ollut ja aina niitä odotan.

Ja kun luen, että Burnt-elokuvan käsikirjoitus on ollut parhaiden tuottamattomien käsikirjoitusten listoissa Hollywoodissa, minä mietin että mitä kaikkea siellä jätetään tuottamatta. Että ei ehkä edes auttaisi se, että minä kirjoittaisin sellaisten elokuvien käsikirjoituksia, joita haluaisin nähdä. Mutta onhan tässä nyt helkkari soikoon jotain tehtävä.